Miniloma

Joskus arkeen kaipaa pientä vaihtelua. Silloin on mukava pakata kassi ja vaihtaa maisemaa... ihan vaan pariksi päiväksi. Itse piipahdin Kuopiossa loppuviikosta. Takana oli pitkä työputki ja muutenkin tuntui, että päivät toistavat itseään. Ajattelin, että nyt on päästävä jonnekin, edes minilomalle.

Mikäpäs sen mukavampaa, kun saa ystävän reissuun mukaan. Ajelimme kaatosateessa kohti Savoa, höpöttelimme iloista ja suruista, herkuttelimme kesän ensimmäisillä mansikoilla, shoppailimme sekä ihan vaan vietimme kesäpäivää Kuopion torilla. Taloyhtiössä tehdään putkiremonttia, joten asuntokin tuli tarkastettu remontin keskellä. Kyläilimme myös kummipoikani luona. Perhe on ostanut juuri uuden kodin ja rintamiestalo alkaa muotoutua heidän näköisekseen. Talon vanhaa henkeä on kunnioitettu ja ilmettä on luotu niillä suloisilla pienillä juttuilla vieraskirjasta ja nostalgisista kengistä alkaen.

Aurinkoisena päivänä on mukava myös töllistellä torielämää ja nauttia siitä hulinasta. Erityisesti haluan aina kierrellä kirppispöydät, jos vaikka jotain kukkarolle sopivia aarteita sattuisi löytymään. Tällä kertaa mukaani lähti vanha koulun opetustaulu, jossa esitellään kenttäkrassin sekä harmion kukinnot.

Hempeää keittiöön

Aamu aamulta, päivä päivältä... askel kerrallaan. Koti on tuntunut niin tyhjältä, mutta pikku hiljaa opetellaan uuteen arkeen ilman Onnia. On se vaan aina niin hämmentävää, kuinka lemmikin poismeno jättää suuren aukon elämään. Ja tottakai, onhan eläin ollut tärkeä perheenjäsen.

Kudonta on ollut hyvä lääke surutyössä... siinä samalla voi työstää ajatuksia. Keittiön matto valmistui maanantai-iltana ja siitä tuli oikeastaan aika hempeä. Niinkuin oli tarkoituskin. Tästä matosta löytyy niin kirppiksen kuteita kuin monta lempparilakanaakin. On yllättävää, miten vaikeaa mattojen värisuunnittelu voi olla. Ja aina on jännittävä hetki, kun mattoa ottaa pois kangaspuista, sillä vasta sitten näkee kokonaisuuden. Tyytyväinen olen tähänkin mattoon. Huomenna lähden piipahtamaan Kuopiossa, joten taidan ottaa maton kyytiin, jotta voin testata kuinka hyvin se sopii keittiööni.

Löysin kirjastosta Anu Harkin Unelmien kesäkoti -kirjan. Kauniit kuvat ja hauskat askarteluvinkit saavat todellakin unelmoimaan omasta kesäkodista... siitä, jonka lattialle olisi mukava laittaa itsekudotut räsymatot.

Suru

Suru ei kysy lupaa tullessaan. Se ei katso päivää eikä kellon aikaa.

Meille se saapui eilen illalla ja otti paikan sydämestä.

Onni-kissa siirtyi kissojen taivaaseen.

Hetki sitten kaikki oli vielä hyvin, mutta toisena hetkenä

rakas perheenjäsen oli poissa.

Sairaus otti vallan, ja kivut olivat kovat.

Mutta onneksi kaikki kävi nopeasti.

Jäljellä on vain muistot... ja kova ikävä.

Matto

Ensimmäinen räsymaton pätkä on nyt valmiina. Jännitti ihan miten onnistui, kun otin sitä pois puista. Harjoittelin siihen siistin reunan tekemistä ja ylipäänsä vanhojen kangaspuiden toimintaa... aiemmin en ole räsyistä kutonut. Mutta oikein pirtsakka ja siisti pätkä tästä tuli. Laitoin turkoosia ja limenvihreää, ripaus keltaista sekä violettia on myös mukana. Raidoitukset tein mututuntumalla.

Nyt jatkan eteisen ja keittiön maton suunnittelulla. Piirtelen raitamalleja ja hahmottelen värejä. Suunnitelmissa on roosaa, valkoista ja pinkkiä. Ja sitten vielä jokin tehosteraita... ehkä juuri turkoosia. Harmi vaan, että työ haittaa huvia ;)

Onni-kissasta vielä. Tutkimuksissa löytyi alkava sydänlihaksen rappeuma. Kokeiden tulokset, kuten EKG, verenpaine ja verikokeet, olivat normaalit, mutta röntgenissä ilmeni sydämen laajentuma. Sairauden etenemistä ei voi estää, mutta oireita ja elimistön toimintaa voidaan helpottaa lääkityksellä. Kissa on ollut kuitenkin virkeä... toissa aamuna kantoi minulle ylpeänä saalistamaansa oravaa ja minä itkeä tuhrustin kurren surullista kohtaloa.

Kesäisiä ostoksia

Tänään sain mattoloimen viimein valmiiksi ja huomenna pääsen kutomaan. Kangaspuut ovat vanhat ja aikoinaan käsinveistetyt, joten loimen laitto vei hieman normaalia enemmän aikaa. Räsyjäkin on tässä kertynyt jo monta pussillista, joten eiköhän niistä synny riemunkirjavia mattoja. Mutta niistä kerron kuvien kera lisää myöhemmin.

Olen viime viikkoina shoppaillut vähän netissä ja tilaillut kesäisiä juttuja omaksi piristykseksi. Olen ihaillut Liivian blogissa hänen upeita valokuviaan... hänen taitoaan vangita kameralla ne pienet arkiset hetket ja saada ne näyttämään elämän kohokohdilta. Ja tottakai ne sitä ovatkin. Niinpä tilasin häneltä sarjan kauniita kortteja, joissa voin lähetellä kesäterveisiä ja hyvää mieltä omille rakkaille ihmisilleni.

Tämä suloinen avaimenperä on Posh Plushies Etsy-kaupasta. Mansikkainen talo on tehty huovasta ja kuviot on kirjailtu käsin.

Uusi kamerakotelo on myös Etsystä, Suezybees-kaupasta. Huopaiseen pussukkaan on kirjailtu hauska jäätelökioski. Mansikoita ja jäätelöä... sitähän se kesä on :)

Onni-kissaa piti käyttää vielä tutkimuksissa, kun ei tahtonut hengitys helpottua. Syyksi paljastui sydämen vajaatoiminta ja pikkasen on jo nestettäkin kertynyt keuhkoihin. Maanantaina lähdemme Kuopioon jatkotutkimuksiin, että saadaan tarkempi diagnoosi ja oikeanlainen lääkitys. Kissa on kyllä ollut mielestäni ihan hyvässä kunnossa. Parhaillaan se maukuu minulle harmistuneena, kun ei iltamyöhällä pääse enää ulos reviiriään puolustamaan. Kisu pieni, jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi.

Maailman ihanin

En ole ikinä nähnyt näin lumoavan kaunista kirjaa... ihan henkeä salpaa sen satumaiset valokuvat ja taidegrafiikka. Maailman ihanin tyttö on kymmenisen vuotta kestänyt valokuvataideprojekti, jossa on kuvattu kymmenen lastenkodissa varttuneen tytön kasvutarinat. Kirjan satumaisissa kuvissa nuoret ovat saaneet nähdä itsensä vahvana ja ehjänä. Kuin sivu sivulta selailisi fantasiakirjaa, mutta kuitenkin niin todellista ja vakava-aiheista, josta on nähtävissä tarina itsensä hyväksymisestä ja näkyväksi tulemisesta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle omaksi tai ainakin selattavaksi.

** Edit: Nyt kannattaa kurkistella myös Kyuuto-blogimme puolelle. Päivitin sinne Just Add Lace Clothes -kirjani ja jatkoa on luvassa :)

Kesän alku

Viimein kesä... vaikka vaihteeksi on taas kylmää ja koleaa. Kouluhommat sain viime viikolla päätökseen ja ehdin jo sairastua kamalaan flunssaan. Sohvan pohjalla olen oloani voivotellut. Matonkuteita olen leikellyt jonkin verran ja kangaspuut saan maanantaina. Synttäripäivänä siis, joten kakku pitää leipoa. Kaivelin esiin myös toissa kesänä aloittamani projektin eli torkkupeitteen isoäidin neliöistä. Reipas sata on lappuja kasassa, joten toinen sata on vielä tekemättä. Joten tästä on tarkoitus jatkaa ;)

Myös pientä huolta ja murhetta on ollut ilmassa, nimittäin Onni-kissakin on kipeänä. Hengitys on ollut raskasta ja kissa välillä apea. Eläinlääkäri epäili astmaa, mutta katsotaan helpottaako kortisoni oireita. Onneksi tänään on ollut reippaampi päivä. Katti on jutustellut sekä puuhastellut entiseen malliin.