Sataa sataa ropisee

Hupsistaheijaa... näin se opiskelu on imaissut mukaansa, etten ole ehtinut edes blogia päivittämään. Mutta mielestäni kaikkein tärkeintä päiväkirjan pitämisessä on se, että sinne voi kirjoitella silloin, kun on hyvin aikaa. Ei kannata näin mukavasta jutusta tehdä mitään pakkopullaa... jos vaikka kerran viikossa olisi hetki istahtaa kirjoittelemaan tapahtumista ja elämän pienistä iloista.

Tämä viikko on mennyt enemmän ja vähemmän rattoisasti kangaspuiden edessä. Minitekstiili -harjoitus piti saada torstaina valmiiksi, joten olen viettänyt kaiken vapaa-aikani istuen ja toteuttaen visiotani, jonka työnimi on Muodonmuutos. Valitsin tietenkin kaikkein hitaimman menetelmän eli nukituksen ja niinpä tuntui, ettei näyte valmistu ikinä. Nyt saan kuitenkin olla tyytyväinen itseeni, kun aherruksen jälkeen kudottu ympyräinen odottaa vielä päättelyä ja viimeistelyä. Laitan sitten valmiista työstä kuvia tänne blogiin.

Eilen keramiikka-tunnilla pääsin taas pitkästä aikaa muovaamaan savea. Erilaisilla kankailla ja tekstiileillä painoimme kuvioita saven pintaan ja valmistimme niistä erilaisia esineitä. Minä puuhastelin perinteisen makkaratekniikan kanssa ja valmistin kulhon, jossa on kuvioita vanhasta pitsiliinasta. Tulipas aika kiva. Nyt se siellä odottaa kuivumista ja uuniin pääsyä... jännittää, että miten se onnistuu.

Vaikka koulussa on mukavaa, niin koulujuttujen ohella pitää kuitenkin muistaa vielä omat harrastukset ja näpertelyt. Mummolan vintin kätköistä olen tehnyt taas löytöjä ja viimeisin aikaansaannokseni on kello, jonka valmistin vanhasta peltirasiasta. Sen paikka tulee olemaan kylpyhuoneessa, jossa aina aamuisin tarvitsee ajannäyttäjää, ettei myöhästy. Pitää vielä kehitellä sille hylly, jossa se pääsee esille.

Ja mistä tietää, että syksy lähestyy...

* ulkona sataa

* Onni-kissa vain nukkuu, eikä sitä enää kiinnosta olla pensaiden alla pikkulintu-jahdissa

* leivinuunia piti lämmittää

* teetä tulee keitettyä useammin

* ja tietenkin sen seuraksi piti leipoa Maailman Parasta Pannukakkua, joka on tosi herkkua, nami :)

Ideoita ja inspiraatioita...

Näin on koulussa saatu käyntiin tämäkin lukuvuosi ja heti ollaan työn touhussa. Jakson aiheena on taidetekstiilien suunnittelu, jossa teemana on aika. Tavoitteena on suunnitella ja valmistaa minitekstiili, jonka koko saa olla kantiltaan max. 20cm. Työt lähtevät mahdollisesti Viron Tartoon yhteisnäyttelyyn paikallisten opiskelijoiden kanssa. Siellä ystävyyskoulun opiskelijoilla on alkanut vastaavanlainen kurssi. Olisihan se hienoa saada oma minitekstiili kansainväliseen näyttelyyn.

Kudonnassa harjoittelemme aiheeseen liittyen muotoonkutomista. Jokainen kutoo kangaspuilla ympyrän, jossa on mukana henkilökohtainen näkemys aika-teemasta. Myös kolmiulotteisen tekstiilin kutominen on yksi harjoituksista. Lisäksi tämän jakson aiheita ovat näyttelyrakentaminen, tekstiilihistoria sekä kankaanpainannan ja -värjäyksen erityistekniikat. Nyt sitten pään pitäisi raksuttaa ja tuottaa ideoita roppakaupalla... minun aivot taisivat jäädä kesälomalle, kun tuntuvat olevan hieman hitaalla teholla. Pitää vaan aloittaa ideakartasta ja piirrellä luonnoksia...

Myös omaa kotia on arjen ohella kiva uudistaa. Ihan pienilläkin asioilla saa itselle hyvän mielen... joskus riittää, kun ostaa vaikka uudet valokuvankehykset tai vaihtaa pelkästään huonekalujen järjestystä. Itse ihailen tanskalaisten rentoa otetta sisustaa kotejaan. Tanskalaiskodeista tuttu rosoinen, mutta romanttinen tyyli on löytänyt tiensä minunkin asuntoon. Pastelliset sävyt ovat tulleet vähitellen ainaisen valkoisen rinnalle... ja jopa vaaleanpunaista on havaittavissa. Uudet ja vanhat huonekalut sekä tavarat ovat löytäneet sopusoinnun yksiössäni. Mummolan ullakoita ja komeroita olen tutkinut ahkerasti ja kivat pikkujutut ovat löytäneet mummon luvalla uuden kodin minun luota. Uusin löytöni on lasimaljakko, jonka rosoisessa pinnassa näkyy elämisen jäljet. Myös vanha, navetanvintiltä pelastettu pöytä on saanut uuden toimen työpöytänä.

Sisustuksessa inspiraation lähteenä ovat olleet mm. tanskalaiset sisustuslehdet, joita luokkakaverini Outi toi minulle Kööpenhaminasta viime toukokuussa. Myös ruotsalainen Sköna Hem on päässyt suosikkieni listalle. Olen selaillut kesänaikana ne koirankorville ja tietenkin haaveilen nyt omasta Tanskan matkasta. Kenties sitten joskus... Nyt, kun illat kohta pimenee, saa kaivella kynttilät ja tuikut kaapeista iltoja ilostuttamaan. Ohessa Isabellas-lehdestä suloinen tunnelmakuva.

Jääkaappini ovesta löytyy runo, jonka olen joskus leikannut jostain lehdestä... harmi vaan, että tekijä on minulle tuntematon. Tässäpä taas sijaa haaveille...

"Jos olisin talo,

se olisi tähtien, pyhien kuvien,

pienten laivojen, sinivuokkojen,

voikukkien, juhannusruusujen,

anemoonien, lukuisten kynttilöiden,

vanhojen ja uusien esineiden

hellänhaikea kertomus.

Se olisi lohduttavan musiikin,

ystävyyden, tuoksuvan teen ja karviaishillon,

hiljaisuuden ja puheensorinan,

näkyjen ja muistojen

valkoinen tai sininen

tai ruusunpunainen talo."

Päivä maalla

Mummolassa on ihana tunnelma. Tuntuu, kuin siirtyisi hetkeen, jossa aika pysähtyy... voi vain nauttia olostaan ja leppoisasta maalaistunnelmasta. Mummolassa eli Niemellä vietämme sukulaisten kanssa usein kesäisiä viikonloppuja, jolloin puuhastellaan pihatöiden ja yhdessä olon merkeissä. Vanha rintamamiestalo on kohentanut ulkoasuaan vuosien mittaan, kun se on jäänyt meidän kesänviettopaikaksi. Päivään maalla kuuluu ehdottomasti vadelmat, mansikat ja uudet perunat, koivuvasta ja leppoisat löylyt... ja tietenkin marjapiirakka vaniljakastikkeella. Myös sukulaistyttö Matleena nautti makoisista mansikoista, joita löytyy vielä suoraan pensaasta.

Naapurin hevosneidit ovat saaneet herkullisen ruokailupaikan meidän pellolta. Myös parin kuukauden ikäinen Windy-varsa viihtyy hyvin rehevässä heinäpellossa. Kuten arvata saattaa Windystä on tullut kaikkien suosikki ja onkin tullut tavaksi käydä morjestamassa heitä usein heinätukon tai leipäpalan kanssa. Huomaa, miten varsa on oppinut luottamaan vierailijoihin ja se nauttii saamastaan huomiosta sekä rapsutuksista.

Ihanaa, kun saan pakkaseen paljon vadelmia... niistä syntyy monet marjapiirakat ja jogurtin päällekin niitä on mukava laittaa. Meidän isä on onnistunut kasvattamaan puutarhavadelmista mahdottoman suuria... viime päivien helle on vielä mehustanut marjat oikein makoisiksi, nami! Huomenna muuttokuorman mukana lähtee iso kylmälaukullinen kesän satoa Kuopioon, joten talven vitamiinien saanti on turvattu.

Vaaleanpunaisia unelmia

Eräässä sisustuslehdessä mainostettiin ihanaista torkkupeittoa, joka oikein houkutteli kietoutumaan hempeän sävyiseen syliinsä. Niinpä minä siihen ihastuneena suunnistin lankakauppaan ja päätin virkata itselleni ikioman peiton. Oma versioni valmistuu ns. isoäidinneliöistä, joita itse kutsun tuttavallisemmin mummola-neliöiksi. Niitä olen ahkerasti virkkaillut kesän sateisina työpäivinä, kun asiakkaita on ollut vähemmän liikkeellä. Työkaverit ovat saaneet seurata vierestä, miten lappu toisensa jälkeen on valmistunut. Nyt on valmiina noin kahdeksankymmentä mummola-neliötä ja aika monta on vielä tekemättä. Tarkoitus olisi yhdistää laput luonnonvalkoisella langalla ja virkata peittoon pitsinen reuna. Ihmeellistä kylläkin virkkausinnostusta riittää edelleen, eikä tästä ole tullut ikuisuusprojektia, niin kuin tämän kokoluokan neulomuksista ja virkkauksista yleensä. Odotan vain hetkeä, kun itse saan käpertyä omaan hemppis-peittoon.

Lapsuudessa syksyisin suunnattiin laukkukauppaan ostamaan reppua, jossa pieni koululainen kantoi ylpeänä aapistaan. Myös tulevalle syksylle halusin itselleni uuden kassin koulutietäni ilostuttamaan. No, tietenkin ompelin kassin itse omasta kankaasta. Valitsin pohjaksi beigen markiisikankaan, jotta vaaleanpunaiset perhoset erottuvat siitä hyvin. Kassikorun valmistin kirppikseltä löytyneistä virkatuista kukkasista ja vanhasta napista. Kassi valmistui todella näppärästi, kun ihanainen ystäväni Elsi suunnitteli perhoskassien ompeluprosessin uusiksi. Vaatetusalaa opiskelleena hänellä on enemmän kokemusta ompelemisesta ja näin ollen minä saan nyt valmistettua kassin vähemmillä ompeluvaiheilla. Myös kassin sisäosa on siistimpi, kun saumat jäävät piiloon. On se mukavaa, kun ystäviltä saa aina tarvittassa apua :)

Huh huh hellettä...

Tänään saan viettää kesän viimeistä vapaapäivää... nimittäin enää kaksi työpäivää jäljellä, jippii!! Sitten siirrynkin taas täyspäiväiseksi opiskelijaksi ja saan keskittyä luovaan ajatteluun sekä tekstiilien parissa puuhasteluun. Lukujärjestyksessä odottaa taidetekstiilien suunnittelu -kurssi, joten voitte uskoa, etten malta odottaa koulun alkua. Tänään aurinko on hellinnyt vapaapäivän viettäjää, elohopea huitelee +30 asteen paikkeilla. Aika on vierähtänyt mukavasti mansikkakakkua maistellen ja kivennäisvedellä oloa virkistäen. Olen saanut ommeltua myös kaksi perhoskassia, joita uudet omistajat jo odottavat. Onni-kissa on kylläkin etsiskellyt varjopaikkoja pensaiden alta ja voin vaan uskoa, miten tuollainen turkki on kuuma tässä säässä.

Löysin keväällä mummolan navetanvintiltä pöydän, joka oli viskattu sinne muun tarpeettoman tavaran sekaan. Siellä se makasi kyljellään, kun minä sen sieltä pelastin. Pyytäessäni mummulta lupaa pöydän kunnostukseen, hän kertoi, että se oli heidän ensimmäinen ruokapöytä, jonka he ukin kanssa ostivat huutokaupasta 50-luvulla... ja vielä käytettynä. Rakastan vanhoja tavaroita, joiden mukana kulkee oma tarina. Niinpä suurella hellyydellä poistimme sen pinnasta kolme maalikerrosta ja teimme laatikkoon uuden pohjan. Sitten se sai pintaansa uuden maalikerroksen ja uutukaisen vetonupin. Nyt saa Ikea väistyä kämpästä, nimittäin pöytä-vanhus pääsee arvoiselleen paikalle.

Ja olen minä itsestäni ylpeä. Harry Potter -fanina ostin itselleni uusimman ja viimeisen kirjan heti, kun sen kauppojen hyllylle ilmestyi... englanninkielisenä. Nyt olen hienosti edennyt jo sivulle 199 ja hyvin olen tarinan juonessa mukana pysynyt. Juonenkäänteitä en tässä ala ruotimaan, nimittäin tiedän, että moni odottaa innolla suomennoksen ilmestymistä... enkä halua heidän lukemisen riemua pilata. Itselläni on tavoitteena saada oma kirjani luettua ennen suomenkielisen version ilmestymistä. Suurena apuna ollut netistä tulostettu Harry Potter -sanakirja ja tietenkin ihan perinteinen versio. On se vaan ihmeellistä, miten minunkin kielitaidolla kirjan teksti on ymmärrettävää. Taikuutta, vai mitä?!

Reipasta elokuuta...

Heippa vaan kaikille!! Näin se vaan kesäkin kääntyi jo elokuulle. Minulle syksyn lähestyminen on merkinnyt aina uuden alkua, niinpä reippaana tyttönä päätin avata oman blogin. Tämän kautta tutut ja tuntemattomatkin pääsevät kurkistamaan minun arkeeni... ja samalla saan itselleni kirjoitettua päiväkirjaa, josta olen pienestä tytöstä lähtien haaveillut.

Kesä on mennyt mukavasti täällä kotipitäjässä Sotkamossa. Viimeiset päivät kesätöissä ovat käsillä... koulu alkaa jo viikon päästä. Kesätyöpaikka on ollut monta vuotta sama, joten kaipaan jo hieman vaihtelua... saa nähdä, mitä sitä ensi kesäksi keksii. Lomaa en ole ehtinyt viettää ollenkaan, joten kesästä olen nauttinut vapaapäivisin. Olen aivan innoissani koulun alkamisesta ja näin se vaan jo pyörähtää käyntiin toinen vuosi tekstiilimuotoilijan opinnoissa. Viikon päästä viedään pienoinen muuttokuorma Kuopioon. Siellä odottaa upouusi kylpyhuone, jonka isä remontoi heinäkuun aikana. Odotan, että pääsen sisustamaan ja laittamaan kivoja juttuja sinne.

Onneksi otin keväällä koulusta mukaan painovärit ja seulat, niin olen painanut metreittäin perhoskangasta. Myös uusi saumurini on saanut kyytiä, kun olen ommellut kivoja kesäkasseja kaikille tutuille... omasta perhoskuosista tietty. Henna sai omakseen herkullisen pinkin kassin ja Tiinalle tehtiin ystävän häihin pienempi versio ruskeasta.

Mutta... nautitaan nyt auringosta, joka viimeinkin näyttäytyy meille ilman sadepilviä :)