Hapsukainen

Onni on 5-vuotias kissaherra, joka asustelee vanhempieni luona Sotkamossa. Rakas hapsukainen oli parin viikon aikana kasvattanut itselleen ihanan pehmoisen ja tuuhean talvikarvan. Hassua huomata aina näin syksyisin miten kissa valmistautuu omalla tavallaan talven tuleviin pakkasiin. Myös harjausta tarvitaan nyt useammin, kun pitkä ja tuuhea karva tahtoo takkuuntua helpommin... mutta onneksi Onnista harjaus on maailman mukavinta puuhaa, varsinkin, jos rapsutellaan leuan alta.

Piipahdin viikonlopun aikana taas mummolan kätköjä katsastamassa. Löysin kamarin kaapista aivan ihanat vanhat valokuvakehykset, joista lasi oli kylläkin jo mennyt rikki. Myös kehyksissä ollut vanha kuva on hukkunut jonnekin aikojen saatossa. Itse laitoin kehyksiin väliaikaisesti vanhaa tapettia, jota otin rullallisen vintiltä mukaani askarteluja varten. Tapetissa kukkii suloinen ruusuköynnös.

Myös äidin neulomat säärystimet ovat valmiit. Ihana pitsin ja palmikoiden vastavuoroinen kuvio muodostaa kauniin pinnan säärystimiin. Myös luonnonvalkoinen väri on minun suosikkini, joten tulen käyttämään näitä varmasti jatkossa lähes päivittäin. Voin suunnistaa ulos edelleen hame päällä, kun nilkat pysyvät lämpiminä viilenevästä säästä huolimatta.

Lehtisadetta...

Eikös olekin hauskaa, kun maassa on suuri kasa isoja, keltaisia vaahteran lehtiä... ja miten ne kahisevat jalkojen alla, kun niistä kävelee läpi. Tuuli on kasannut monin paikoin isoja lehtikasoja syksyn väreissä ja tuntuu, ettei malta ohittaa niitä, vaan on päästävä kahlaamaan lehtien sekaan nilkkojaan myöten. Ja ihana värien kylläisyys vain lisääntyy puissa... onhan se parasta syksyssä.

Perhoset on siirtyneet jo talviunille, mutta onneksi niiden kesä jatkuu minun painokankaassa. Viikonloppuna ideoin taas perhosista uusia pussukoita. Myös uusi painokuvio on luonnostelu vaiheessa. Tarkoituksena on piirtää hauska talo-aiheinen kuvio kasseja varten ja tavoitteena onkin saada painoseula valmiiksi ennen syyslomaa. Ihanaa... kolmen viikon päästä alkaa minun syysloma, jolloin on viikko aikaa tehdä niitä näpertely ja ompeluhommia, joita on muiden kiireiden takia pitänyt siirtää... ja silloin ehtii nauttimaan myös syksystä.

Syksy on saapunut

Keltaiset, punaiset sekä oranssit sävyt värittävät kaupunkikuvaa ja aamut ovat ihanan raikkaita. Piti kaivella jo kaulaliina, pipo ja lapaset varastosta käyttöön, kun olen huristellut pyörällä pitkin kaupungin raitteja. Lisäksi äidillä on työnalla minun uudet säärystimet, joissa on pitsineulosta sekä palmikoita ja ovat väriltään luonnonvalkoiset. Etsy on yksi minun suosikki-käsityösivustoja, jossa tulee vierailtua aika usein. Sieltä löytyy monia ideoita ja vinkkejä näpertelyihin sekä käsitöihin. Myös yllä oleva syksyinen kuva on sieltä lähtöisin... Belle&Boon maailma on todella suloinen ja sisältää kauniita, ehkä hieman melankolisia tunnelmia ja kuvia lapsuudesta.

Turkoosi on tällä hetkellä minun lempivärini. Ostin turkoosin maalipurkin, jolla olen nyt sutinut yhtä jos toistakin. Uusin aikaansaannokseni on pieni naulakko eteisen seinälle. Löysin kauniit takorautaiset naulakot, jotka maalasin turkoosin sävyllä ja kulutin maalipintaa hienoisesti hiekkapaperilla. Nyt kassit ovat naulakossa käteen sopivalla korkeudella ja aina lähtövalmiina.

Viikonloppuna oli mukavaa painaa kangasta pitkästä aikaa. Tilauksessa oli muutama perhoskassi, joten innostuin sitten ompelemaan vähän muutakin. Siinä samalla tein kivoja pussukoita, jotka sopivat hyvin meikkipusseiksi tai rahakukkaroiksi. Kunhan koulukiireet tästä vähän helpottaa, tarkoituksena olisi suunnitella myös toinen kuosi perhosten rinnalle, josta voi ommella mukavia juttuja.

Tuunausta

Rakastan hameita. Vaatekaapistani löytyy paljon erilaisia kesähameita, mutta nyt syksyn tullen on mukavampi laittaa päälle hieman paksumpia hameita kivojen sukkahousujen kanssa. Ostin viime syksynä harmaan villakangas hameen, joka on ihanaa materiaalia ja hyvän mallinenkin, mutta liian pitkä. Siellä vaatekaapin perällä se on vuoden asustellut ja muutamaan otteeseen olen laittanut sen päälleni vain todetakseni, että on se aika tylsäkin.

Päätin vähän tuunailla sitä ja piristää sen ilmettä. Lyhensin hameen helmaa reipas 15 cm ja ompelin reunaan puuvillapitsin. Painoin perhoskuviot valkoiselle kankaalle, jotka aplikoin kiinni hameen etureunaan. Myös takapuolelle ompelin yhden perhosen. Nyt on kiva käyttää hametta perhosiin sopivien turkoosien sukkahousujen kanssa... ja onhan se aina mukavaa, kun vaatteissa on sitä jotain omaa ja uniikkia, ettei ainakaan samanlainen kävele vastaan.

Meillä oli lauantaina perunannosto. Niemelle kokoontui taas koko suku keräämään kesänsatoa kellariin. Sää oli oikein kuulas ja aurinkoinenkin, vaikka aamulla oli etsittävä pipot ja villasukat jäseniä lämmittämään. Minun kohdalle osui ehkä pellon kaunein peruna, joka muistutti aivan sydäntä... lieköhän enne, heh! Myös Windy-varsaa kävin tervehtimässä. Hevosneiti oli kasvanut muutamassa viikossa yllättävän paljon. Sieltä se aidan raosta tervehti, kun heinätuppo vietiin sille tuliaisiksi.

Keramiikkaa ja tekstiilejä

Tänään sain keramiikkatunnilla tekemäni kulhot poltosta. Poltettu savi oli muuttunut keltaisemmaksi kuin olin luullut, mutta siinä oli nyt hieno tummempi säväys reunoissa. Kulhon pohjaan olen painanut pienellä pitsiliinalla kuvioita ja leikkasin myös reunaa pitsikuvion mukaisesti. Lisäksi painoin kuvion erilliselle levylle, jonka liitin sitten kulhon sisäpinnalle.

Lisäksi tein erillisiä pieniä kuppeja pitsimuotilla. Niistä voisi tehdä vaikka teepussille alusia, jos ne voisi lasittaa tai laittaa lakan pintaan. Tämän päivän tuotokset jäivät vielä kuivumaan ja odottelemaan polttouuniin pääsyä. Suunnitelmissa on tehdä niistä myös pieni kollaasi seinälle. Olisi kyllä huippua kokeilla niihin ihanan värisiä lasituksia.

Myös kudottu ympyräharjoitus on valmiina. Nukittamalla tehty puolikuu kertoo ajankulusta, jonka aikana syntyy muodonmuutos... vedestä jääksi. Halusin käyttää harjoituksessa valkoisen ja hopean eri sävyjä, joten yhteys veteen sekä jäähän on ilmeinen. Teos on kaksipuoleinen ja molemmilta puolilta toistensa peilikuvat.... kasvava kuu ja pienenevä kuu. Se on tarkoitettu roikkumaan katosta, jolloin se pääsee liikkumaan ja pyörimään ympyrää.

Villalankaa

Olen jo pitkään etsiskellyt kaupoista villalankaa, joka on väriltään vaalean limenvihreää. Mielessäni oli se tietty sävy, jota näkee keväisissä koivuissa juuri, kun hiirenkorvat ovat puhkeamassa. Se reippaasti keltaiseen taittuva vihreä, jossa on ripaus punaista taittamassa kirkkautta. No, eihän tietenkään sellaista villalankaa ollut mistään saatavana. Onneksi koululla on mahdollista värjätä villaa, joten kävin tuumasta toimeen.

Supramin -villaväreistä sekoittelin sopivan värisen seoksen, joilla värjäsin suunnitelmiini sopivaa lankaa. Käytin värjäyksessä luonnonvalkoista Seitsemän veljestä -lankaa, joka on käytössä kätevää, koska sen voi pestä pyykkikoneessa. Sävy onnistui odotuksia paremmin... ja innostuin langasta niin, että ideat vain virtaa nyt päässä. Aiemmin olen värjännyt lankaa mm. kasviväreillä ja punasipulin kuorista syntyi kauniin tummanvihreä sävy. Nyt olisi suunnitelmissa yhdistää sipulilanka limen sekä luonnonvalkoisen kanssa... ja ainaskin villasukat on saatava varpaita lämmittämään.

Erityistekniikoissa olemme kokeilleet värjätä kankaiden ohella kaikkea mahdollista materiaalia, koivun tuohesta biopusseihin. Näiden tarkoituksena on viritellä ideoita myös tulevaan minitekstiiliin. Kokeilimme myös kankaan kreppausta, jossa päällimmäinen kangas rypistyy toisen kutistuessa. Käytin mm. painamaani perhoskangasta organzan kanssa ja toisissa on taustakankaana värjättyä harsoa sekä vakosamettia. Harmi vaan, että näitä tehdessä joutuu käyttämään aikamoisia myrkkyjä, kuten lipeää. Ihania ryppyisiä pintoja kreppauksessa kyllä syntyy ja näistä voisi tehdä myös kaikenlaisia mukavia tuotteita. Jää sitten nähtäväksi käytänkö tätä tekniikkaa oman minitekstiilin valmistuksessa. Ideoita minitekstiiliin on onneksi alkanut jo syntymään ja nyt täytyy vain luonnostella, ettei ajatukset pääse karkuteille.

Loppuviikko kului rattoisasti, kun rakas ystäväni Maija vieraili Kuopiossa. Ohjelmamme sisälsi runsaasti kulttuuria, nimittäin torstaina kävimme teatterissa katsomassa Hilmanpäivät. Hassunhauska näytelmä toi mieleen 50-luvun suomalaiset elokuvat, joissa huumori kukkii. Perjantai-iltana Kuopiossa vietettiin Taiteiden juhlaa, jolloin mm. museoihin ja näyttelyihin oli vapaapääsy.

Valokuvauksesta innostuneena suuntasimme VB-valokuvakeskukseen, jossa oli pihakirppis ja myytävänä oli käsityöläisten tuotteita. Sisällä oli upea valokuvanäyttely Ernst Haastin tuotannosta, joka on ollut alansa edelläkävijä. Monipuoliset kuvat olivat mahtavaa katsottavaa. Myös Taidemuseon kokoelma tuli nähtyä illan aikana. Mukavaan viikonloppuun kuului myös hyvä ruoka, tyttöjen juttuja sekä tietysti shoppailua. Iltateetä oli mukavaa nauttia, kun ilta jo hämärtyy ja voi laittaa tuikkuja sulostuttamaan hetkeä.