Kukkaseppeleen aika

Taitaapas se kesä olla parhaimmillaan... ainakin minusta tuntuu niin joka päivä. Katse kääntyy usein kohti peltoja ja pientareita, joissa niittykukat muodostavat raikkaita värimattoja. Myös kukkapenkkien kasvatit alkavat olla parhaimmassa loistossaan.

Kukkaseppeleen sitomiseen sopivat kaikenlaiset kukat... perinteisin taitaa olla se voikukista tai apiloista sidottu seppele, jollaisen sai lapsena usein päänsä koristeeksi. Itse kerään kaikenlaisista kukista pieniä kimppuja, jotka kiinnitän ohuella sidontarautalangalla puunoksista tehtyyn ympyräkehikkoon. Pikkukimppu sidotaan aina edellisen kimpun varsien päälle, joten ne jäävät näin ollen piiloon. Näin kierretään koko puinen kehikko ympäri ja lopuksi käännetään terävät rautalangan päät varsien sekaan, etteivät ne pistele päässä. Kukkaseppele onkin mukava lahja vaikka päivänsankarille tai ihan vaan somisteeksi kahvipöytään :)

Juhannusmekko

Nyt minun uusi pilkullinen kesämekkoni on valmis. Ja siitä tuli oikein suloinen ja olen itse erittäin tyytyväinen. Täytyy myöntää, että minun ystäväni Elsi on oikein taitava kaavoittaja ja ompelija. Onkin mukavaa, että omasta ystäväpiiristä löytyy tällainen lahjakkuus. Halusin kiittää ystävääni itsetehdyillä napeilla sekä neulatyynyllä... ainahan ompelijalla on semmoisille tarvetta.

Ja sitten tärkeimpään asiaan, joka varmasti kiinnostaa monia. Perhoskassin arvonnassa onnettarena toimi tietenkin mekkoni ompelija Elsi ja hän nosti arpakulhosta voittajaksi Anionin (kommentti nro 10)!

Haluan vielä kiittää teitä lukijoita ihanista kommenteista ja osallistumisesta arpajaisiin... oli mukava yllätys, että teitä on niin paljon. Tästähän tuli itsellekin oikein hyvä mieli. Niinpä päätin vielä arpoa lisäksi kaksi settiä itsetekemiäni nappeja, joista punakukkaiset menee Minnalle (kommentti nro 58) ja sinikukkaiset Mayalle (kommentti nro 35) Eli onnea kaikille voittajille! Laittakaa minulle sähköpostilla (ninuskan@luukku.com) osoitteenne, niin lähetän pikimiten kesäiset palkintonne :)

Ja oikein mukavaa ja leppoista Juhannusta kaikille !

Kierrätystä

Nyt viime aikoina olen innostunut kaikenlaisten pienten juttujen virkkaamisesta, jotka valmistuvat samalla istumalla. Iltaisin on mukava istahtaa hetkeksi paikalleen ja rentouttaa mielensä näpertämällä jotakin. Uudistin jälleen vanhoja lasipurkkeja virkkaamalla niihin puuvillalangasta hattuja. Koristeeksi niihin tulee nappi ja satiininauha. Näin purkit saivat uuden käyttötarkoituksen ja lajittelin niihin nappeja värin mukaan... niitä kun on kertynyt pienoinen kasa :)

Ja on ollut todella positiivinen yllätys, kuinka paljon teitä lukijoita onkaan. Tämä innoittaa tietenkin uusien postausten kirjoittamisessa. Myös perhoskassin arvontaan osallistuminen jatkuu edelleen. Jos et ole vielä ilmoittanut itseäsi mukaan, jätä kommenttisi Yöttömät yöt -postaukseen. Aikaa on vielä muutama päivä, sillä arvonta suoritetaan Juhannusaattona puolen päivän aikaan... sitten onkin mukava aloittaa juhlan vietto.

Yöttömät yöt

Viikon päästä on jo juhannus. Kesä alkaa olla valoisimmillaan, kun keskellä yötäkin pitää vetää peittoa silmille, koska valo pilkistelee verhojen raosta. Linnut laulavat läpi yön ja aurinko nousee varhain.

Nyt onkin jo hyvä aika ostella kangas juhannusmekkoa varten ja suunnitella se tyttömäinen hepene keskikesän juhlaa varten. Minun tuleva kesämekkoni on taivaansininen, jossa on valkoisia pilkkuja. Hyvä ystäväni Elsi on lupautunut ompelijaksi, kun itselläni kyseinen taito on vielä harjoituksen alla. Mekossa tulee olemaan puhvihihat ja pitsiä kaula-aukossa ;)

Taitaakin olla aika myös arvonnalle... siivoilin äskettäin kaappejani, josta löytyi muutamia viime kesänä ompelemiani perhoskasseja. Arvon siis yhden kasseistani, jossa valkoisella pohjalla liihottelevat raikkaan turkoosit perhoset. Arvonta suoritetaan juhannusaattona, joten nyt on viikko aikaa osallistua. Jätä viestiä ja kuulumisiasi kommentteihin, jos haluat mukaan :)

Kisuja

Tunnustaudun kissaihmiseksi... mielestäni ne ovat niin hellyttäviä olentoja, joita tekee mieli vaan paijata ja silitellä. Silti sen kaiken suloisuutensa takana ne ovat itsenäisiä, salaperäisiä ja jopa itsepäisiä otuksia. Pienenä tietenkin yksi suosikkisaduistani oli Saapasjalkakissa ja löysinkin viikonloppuna mummolan ullakolta vanhan taskukokoisen satukirjani kyseistä sadusta. Hieman ovat kirjan sivut repsahtaneet ahkerasta lukemisesta.

Ehdin myös ompelemaan ja aplikoimaan vanhasta Marimekon kankaanpalasta Hassun Kissan, joka on kaksoissisko Kissa Kirnaukselle, jonka toteutin samalla tekniikalla viime talvena. Mallin kissaan olen löytänyt japanilaisilta käsityösivustolta, jonka olen harmikseni hukannut.

Tämän neulotun pikkukissan löysin Tallinnan vanhasta kaupungista. Siellä torin laidalla on pikkuruinen Nuku Pood eli Nukke putiikki, jossa myydään hauskoja pieniä leluja. Tämä meidän Onnia muistuttava kissa lähtikin sitten mukaani vara-Onniksi minulle, kun aito ja oikea asustelee vanhempieni luona. Oma kissa on tietenkin se kaikkein rakkain, jota onneksi saa paijata ihan sydämensä kyllyydestä.

Kissaystäville vinkiksi... käykääpä kurkkaamassa Itty bitty kitty committeen sivustoja, josta löytyy hellyttäviä kissanpentuja. Mutta varoitus: siellä saattaa tarttua kissakuume ;)

Synttäripäivä

Viikonloppu maalla

Maalla on ihana tunnelma. Meidän suku kokoontuu usein kesäviikonloppuisin maalle mummolaan, jossa vietetään aikaa talon kunnostustöiden ja yhdessä olon merkeissä. Vanha rintamamiestalo onkin kohentanut ulkoasuaan vuosien mittaan, kun se on jäänyt meidän kesänviettopaikaksi. Tuntuu kuin mummolassa aika pysähtyisi ja yhdessä onkin mukava puuhastella kaikenlaista... tehdään talven jäljiltä suursiivousta, möngitään kukkapenkeissä, istutetaan mansikkaa ja perunaa, lämmitetään pihasauna ja nautitaan kesästä. Tälle kesälle en ole hennonnut heittämään vielä talviturkkia, vaikka aikaisempina kesinä se on jäänyt järveen jo toukokuussa.

Lauantaina siivousvuorossa oli vintti, jolloin pihalle kannettiin peitot ja patjat. Vintin kätköistä löytyy monia kauniskuosisia peittoja, jotka ovat osa mummolan tunnelmaa. Pihalla ne tuultuivat raikkaiksi ja illalla olikin mukava kaivautua puhtaisiin lakanoihin. Myös verenpisara on avannut ensimmäiset nuppunsa kamarin ikkunalla. Minä onneton sotken aina verenpisaran ja särkyneen sydämen keskenään, koska ne mielestäni muistuttavat niin paljon toisiaan... mutta täytyi ottaa varmistussoitto äidille ja verenpisarahan mummolan kukka on :)

Mummolan naapurissa asustelee hevosia ja tällekin kesälle on syntynyt uusi varsaneiti Ruusu eli Steel Rose. Muutaman viikon ikäinen pienokainen oli jo oikein reipas ja antoi rapsutella korvan takaa. Myös toista varsaa odotellaan syntyväksi ja onkin sitten mukava näky, kun ne tuodaan meidän pirtin ikkunasta näkyvälle pellolle syömään heinää.