Mummon kello

Muistan, kun pienenä tyttönä ihastelin mummon kaulassa roikkuvaa kelloa. Se oli pienestä nupista käsinvedettävä kello, jonka takaosassa oli kauniita koristekuvioita. Kello riippui metallisessa vitjassa, vaikkei mistään arvometallista suinkaan ollut kysymys... mutta kello oli kaunis. Vuosia sitten mummo lahjoitti suuresti ihailemani kellon minulle ja olenkin kantanut sitä aarteenani.

Nyt etsiskelin pitkästä aikaa kellon korurasian pohjalta ja päätin ottaa sen käyttöön. Kyselin tänään 88-vuotiaalta mummoltani kellon alkuperää, mutta sen tarina oli jo muistista jonnekin hukkunut. Hieman on vanha aikarauta pintaansa naarmuja saanut, mutta se ei haittaa, sillä korulla on paljon tunnearvoa.

Kaulaliinakin edistyy pikkuhiljaa. Mitään urakkaa en ole siitä ottanut, kun se valmistuu muutenkin ihan sukkelaan tahtiin. Olen haaveillut myös uudesta piposta, jota varten lankakeräkin on jo valmiina. Japanilaisesta Knit Factory-kirjasta olen jo mallin katsonut valmiiksi. Ongelma on vaan siinä, etten osaa neuloa. Varsinkin, kun neuloksen pinnassa on pientä reikäkuviota. Täytyykin kääntyä asiassa äidin tai neulojakavereiden puoleen. Korvia jo paleltaa syyskelissä, joten pipolle alkaa olla jo tarvetta :)

Kurkistus luonnoslehtiöön

Loman kunniaksi pussukka-tehdas hyrskähti taas pitkästä aikaa käyntiin. Mitään suurempaa en ole tehnyt, muutamia pikkupussukoita vaan vanhoista painokuoseista. Enemmän aikaa olen käyttänyt uusien juttujen ideoimiseen ja kuvioiden suunnitteluun... tänä vuonna päätin, etten jätä koulun joulumyyjäisiin valmistautumista viime tippaan.

Taisin jo kesällä mainita, että olen haaveillut uudesta painokuviosta, josta löytyy vanhoja kahvi- ja teekupposia. Ainakin keittiöpyyhkeitä niistä olisi valmistumassa. Myös Lintunen on kokenut pienoisen muodonmuutoksen... saa nyt nähdä tuleeko siitä metrikangasta vai painanko sitä vain pienessä koossa esim. pinsseihin ja heijastimiin. Mutta tässä pieni kurkistus luonnoslehtiöön, mitä mahdollisesti on luvassa ;)

Myös tasainen naputuksen ääni on täyttänyt huoneet, kun löysin mummolan ullakolta meidän vanhan kirjoituskoneen... se on niin nostalginen :) Vanhat muistot tulvahtivat mieleen, kun yritin yksi sormi kerrallaan kirjoittaa ilman virheitä ja kohdistaa rivejä. Muste alkaa vaan vanhuksesta loppua, mutta kirjoittelin pätkän lempparirunoani "Jos olisin talo".

Ihan pikkuisen vaan...

...nimittäin joulusta. Tiedän, että aloitan käsittelemään aihetta reippaasti ajoissa, mutta olen vaan niin hupsu joulun suhteen. Myönnän, että olen jo salaa selaillut vanhoja joululehtiä, mietiskellyt tämän vuoden joulukorttimallia, valmistanut jo pari joululahjaa sekä suunnitellut uusia tuotteita koulun joulumyyjäisiin. Lisäksi kävin tänään keräämässä käpyjä jemmaan joulukoristeita varten.

Ja eipä asiasta ole voinut välttyä ulkoisten viestimien suhteen. Uusi Isabellas-lehti on valloillaan joulutunnelmaa, ohjeita jouluruokiin ja vinkkejä joulukoristeisiin. Viimein sain käsiini myös oman kappaleeni ihanasta Jul-joulukirjasta... ja kiitos siitä kuuluu jälleen onnettarelle, kun voitin arvonnassa lahjakortin Inkan Onnipuotiin. Ja enhän minä tietenkään malttanut olla tilaamatta kauniita joulupalloja, jotka lupaan vielä pakata kiltisti kaappiin reiluksi pariksi kuukaudeksi odottamaan kuusen koristelua ;)

Mutta takaisin tähän päivään... syysloma on alkanut ja kokonainen viikko vapaata edessä. Kulunut viikko oli yllättävän rankka, eikä siitä ihan ilman itkuakaan selvitty. Mutta nyt urakka takana ja mielipahat poissa. Aion nukkua univelat pois, palkita itseni kasvohoidolla sekä kyllähän se to do-listakin on kerännyt pituutta... mutta ne hommat ovat niitä mukavia (ja 'ei pakollisia') juttuja. Suunnitelmissa on tosiaankin uusien painokuosien suunnittelua, kummipojan synttärilahja, itselle uusi laukku ja aika paljon muuta. Katsotaan mitä tässä ehtii ja jaksaa, mutta olkaahan kuulolla :)

Viikko syyslomaan

Taisi lokakuu tuoda mukanaan harmauden ja hippusen alakuloakin, kun innostus kaikkeen on taas kortilla. Tavallisesti puhkun ja puhisen innostusta syksyisin, mutta nyt kaikki tekeminen on rutinoitunut ja mielenkiinto on kadonnut. Pitäisi vielä reippaana kerrata tulevan viikon vaatetuksen tentteihin, mutta haahuilen vaan ympäriinsä. Täytyy myöntää, että kurssi oli pienoinen pettymys... osaan kyllä piirtää nyt vaatteiden kaavoja ja kuositellakin niitä, mutten osaa niitä ommella. Ensi jaksossa on minikurssi ompelusta, mutta saa nyt nähdä ehdinkö ihan talvitakkia tekemään, kun semmoinen oli suunnitelmissa. Mutta ettei jotain hyvääkin... tiedän nyt olevani tekstiilimuotoilussa oikealla alalla.

Jostain pitäisi nyt saada ylimääräistä puhtia, että viikon vielä jaksaa. Sitten saan jäädä syyslomalle... ja ehkä sitten on aikaa ja jaksamistakin tehdä jotain omia mukavia juttuja. Äidin neulomat rannekkeet kaipaavat vielä jotain piristystä ja jauhopeukaloakin kutkuttaa :)

Vaihtui jo lokakuu

Kirjansidonnan kurssi alkaa olla loppusuoralla. Sain tällä viikolla valmiiksi jälleen kaksi muistikirjaa, joiden päällystämiseen käytin 70-luvun tapetteja... mutta silti niin tähän päivään sopivia. Sisäsivut sidoin valkoisesta paperista. Ensi viikolla onkin jo kurssin viimeinen kerta ja tavoitteena olisi valmistaa vielä yksi valokuva-albumi. Kirjoittelin myös itselleni hyvät ohjeet kirjansidonnan eri vaiheista, ettei taito jäisi ajan mittaan unholaan. Tämä on kyllä palkitsevaa hommaa, vaikka saa myös aikaa kulumaan :)

Kuu vaihtui jo lokakuuksi ja ilma vaihtui kylmäksi sekä sateiseksi... viikonloppu vietetään vielä mummolassa, jotta saadaan paikkaa valmisteltua talveen. Varasin itselleni hieman luettavaa, vaikka kouluhommiakin olisi. Myös kaulaliinan tekele on mukana ja äidin neulomat rannekkeet kaipaavat viimeistelyä. Mutta ehkä vain käperryn lämpimän viltin alle selailemaan näitä ja haaveilemaan...