Aamu aamulta, päivä päivältä... askel kerrallaan. Koti on tuntunut niin tyhjältä, mutta pikku hiljaa opetellaan uuteen arkeen ilman Onnia. On se vaan aina niin hämmentävää, kuinka lemmikin poismeno jättää suuren aukon elämään. Ja tottakai, onhan eläin ollut tärkeä perheenjäsen.
Kudonta on ollut hyvä lääke surutyössä... siinä samalla voi työstää ajatuksia. Keittiön matto valmistui maanantai-iltana ja siitä tuli oikeastaan aika hempeä. Niinkuin oli tarkoituskin. Tästä matosta löytyy niin kirppiksen kuteita kuin monta lempparilakanaakin. On yllättävää, miten vaikeaa mattojen värisuunnittelu voi olla. Ja aina on jännittävä hetki, kun mattoa ottaa pois kangaspuista, sillä vasta sitten näkee kokonaisuuden. Tyytyväinen olen tähänkin mattoon. Huomenna lähden piipahtamaan Kuopiossa, joten taidan ottaa maton kyytiin, jotta voin testata kuinka hyvin se sopii keittiööni.
Löysin kirjastosta Anu Harkin Unelmien kesäkoti -kirjan. Kauniit kuvat ja hauskat askarteluvinkit saavat todellakin unelmoimaan omasta kesäkodista... siitä, jonka lattialle olisi mukava laittaa itsekudotut räsymatot.
17 kommenttia:
Ihana matto!
-Elli
Olet mielettömän taitava. Matto on todella herkku :-) Ottaisin mieluusti omaan keittiöönikin.
Harmi, että menetit kissasi.
Jaksamista sinulle!
*Ansku*
Kissaasi ajatellessasi mieleesi nousee varmaan vielä pitkään tummia sävyjä. Matossasi, jota kudoit Onnia muistellessa, on kuitenkin onnelliset värit. Ne saavat hyvälle tuulelle. Taisit ajatella kaikkia niitä hyviä hetkiä kissasi kanssa, kun kudoit. Kaunis matto!
Elli ja Ansku: Kiitos :)
Outi: Kyllähän matosta olisi synkkä tullut, jos olisin suru-maton kutonut. Ehdin suunnitella värit ja hieman aloitellakin mattoa ennen Onnin poismenoa. Mutta monia kyyneleitä tuli vuodatettua ja asioita mietittyä tämän tekeleen äärellä. Mutta päällimmäisenä ovat hyvät muistot ja mm. tämä matto varmasti muistuttaa niistä vielä pitkään.
Onneksi suru alkaa pikkuhiljaa hellittämään, mutta ikävä ei varmaankaan koskaan.
Kaunis matto jälleen! Äitini sanoo värien suunnittelusta ihan samaa. Hänellä menee kuulemma maton kutomiseen kolme päivää - ensimmäinen päivä purkamiseen.
Jaksuja!
Moi ninuska!Tosi ihana matto.tuossa matossa on minu värit vaikka tykkäänkin sinisestä enempi.Joko sulla on uusi alulla?
T:Marsu
Kaunis matto ja hienoa ja tasaista jälkeä! Räsymaton kutominen on muuten taitolaji, ei ollenkaan niin helppoa kuin luulisi. Sinulla on hyvä värisilmä.
Matosta tuli ihana!
Lemmikki jättää lähtiessään niin suuren aukon. Itse olen vollotttanut jokaisen rakkaan eläinystävän perään,(onneksi kovin montaa en ole menettänyt.) kiinnyn niin kovasti. Se on vain pakko hyväksyä että kuolema kuuluu elämään. Mutta Onni on varmasti saanut hyvän elämän kanssasi, muistele kaikkea sitä hyvää mitä yhdessä saitte kokea, se voi helpottaa.
Tekispäs itelläkin mieli päästä kangaspuilla paukuttamaan!
Hei kaikille!
Paula: Minäkin kudoin aluksi raitaa erivärisenä, mutta yhden yön mietittyäni purin sen sitten. Olisi ihanaa, jos olisi aikaa kutoa päivät. Minä istahdan kangaspuiden ääreen aina iltaisin töiden jälkeen ja kudon jaksamisen mukaan n. 10-30 cm kerrallaan.
Marsu: En ole ehtinyt aloittamaan uutta mattoa, mutta malli ja värit ovat jo päässä.
Outi Loimaranta: Totta. Kutominen ei ole ihan helppoa... niin moni asia voi mennä vikaan. Olen kuullut vanhoilta kutojanaisilta, että maton reunoista kutoja tunnetaan, joten olen panostanut siisteihin reunoihin ;)
Maija: Sepä se... rakkaaseen lemmikkiin kiintyy niin kovasta, että luopuminen tuntuu jopa ylivoimaiselta. Minäkin olen itkenyt niin paljon, että takki on tyhjä. Mutta kyllä se tästä vähitellen.
Neiti Nimetön: Mukava kuulla, että saan innostusta aikaan. Ei muuta kuin maton tekoon :)
Moikka moi, mitä kuuluu? Mulle töitä, huomenna viimonen päivä seiskan putkesta, jee! Ootko Kuopion suunnalla käyny tai menossa. Itekin suunnittelin et ois kiva käydä. Sanni kyllä jo varas kämpän elokuun alusta lainaan.. Itekin sinne ainakin elokuussa pääsen vlopuksi kun ei olekaan töitä :) Ihan kiva, saa vähän vapaata viettää myös. Mutta ainakin sit koulun alettua pitää tulla moikkaamaan! :)
Enkuista ei valitettavasti taida kovin helposti löytyä kunnon kangaspuita. Taitoa löytyis, mutta välineitä ei. Olenkin monesti kaivannut Suomen keskuksia, joihin vois mennä ja paukutella menemään.
Moi.
*halaus* Kuten joku joskus mainitsi, suru on se hinta minkä joutuu maksamaan hyvistä hetkistä. Niitä on siis teillä ollut, ja niistä kai sitä vain pitää poismennyttä kiittää..ja hyvillä mielin muistella.
Kivat on matot! Sain itse pari vanhaa räsymattokirjaa (kurkkaa blogiin), joita saa toki lainata lisää inspiroituakseen :D. Ajattelin, että ens keväänä voisin vielä hyödyntää koulun puita maton tekemiseen..räsymatot on niin kodikkaita ja veikeitä. :D
Jenni: Moi! Minullakin oli seitsemän päivän työputki ja piipahdin sitten Kuopiossa yhden yön... hieman maiseman vaihdosta. Nähdään sitten elokuusssa :)
Neiti Nimetön: Harmi, ettei Englannista löydy kangaspuita. Suomessa niitä tuntuu olevan joka pitäjän käsityökeskuksissa.
Elina: Kiitos! Kauniisti sanonut joku, ja se on varmasti totta.
Minäkin lainasin kirjastosta pari räsymattokirjaa ja ihmettelen, että miten tuorein versio on vuodelta 1986!! Onneksi raitamallit ovat ajattomia, kun kutoo lempiväreistään. Voisin katsoa sinunkin kirjojasi :)
Your photos are so fresh and lovely!
Cathy
Cathy: Thank you :)
olipa mukavaa tupsahtaa tänne blogiisi, paljon silmäniloa ...itse olen vasta alkumetrillä tässä blogi-asiassa mutta jos kone jumittais vähemmän niin josko sinne pikku hiljaa tulee myös hyvää matskua...
Lähetä kommentti