Heinäkuun illat

Kesäisissä illoissa on kauniita sävyjä. Pidän erityisesti hienoisesta lilasta ja pinkistä. Myös ilta-aurinko maalaa taivaanrannan usein punertavaksi. Pyöräilin tässä taannoin ystävän luota puolen yön maissa ja jäin ihastelemaan rannalle upeaa yöruskoa. Kohta saapuukin elokuu ja illat alkavat hämärtyä.

Myös uudessa eteisen matossa on tehosteraitana lilan ja pinkin sävyjä. Pistin mukaan myös reipasta petroolin sinistä, että se antaisi hieman syvyyttä sävymaailmaan. Maton pohjavärinä on turkoosin sininen ja toivon, ettei lika näkyisi tässä matossa ihan helposti, vaikka aika vaalea siitä tuli kokonaisuudessaan. Raidat ovat perinteiset räsymattoraidat ja ihan hauska tästä tuli hankalasta aloituksesta huolimatta.

Perjantai-iltaa

Olipas hauskaa järjestää arpajaiset, kun teitä osallistujia oli niin paljon... tämä kannustaa aina jatkamaan myös blogin parissa. Oli mukava lukea kommenttejanne ja tietää kuinka moni on hengessä mukana tässä minun räsymatto-projektissa. Arpajaiset ovat nyt päättyneet ja onnetar suosi tänään kommenttia nro 54, jonka oli kirjoitellut Elli. Onnea voittajalle!! Laitahan yhteystietosi sähköpostilla, niin saat pikimiten kesäpostia :)

Tällä viikolla olen syönyt hurjasti mansikoita omasta pellosta ja aloittanut myös lenkkeilyn. Käsityörintamalla minulla on tänä kesänä ollut pikkuinen väsymys, enkä ole jaksanut edes painaa kangasta saatikka ommella mitään uutta ja erikoista. Mutta aina ei voi jaksaa. Olen nyt pikkuhiljaa kutonut eteisen mattoa valmiiksi ja luovutan sitten kudontavuoron äidille. Olenkos kertonut, että laitoin kangaspuut huvimajaan, joten olen saanut työskennellä maisema-ateljeessa. Kunhan matto on valmiina, haluan vain nauttia kesäisestä luonnosta, ystävien seurasta ja uppoutua välillä kirjojen maailmaan.

Luulenpa, että tämä matto valmistuu viimeistään tiistaina, joten esittelen sen teille sitten kokonaisuudessaan. Tässä kuitenkin pikkumaistiainen värimaailmasta :)

Kesämielellä

Mukava viikonloppu takana. Vapaapäivät ja ystävä kylässä. Kävin kampaajalla muodonmuutoksessa ja ystävä ompeli minulle mekkoa serkun häihin. Ja hyvin on syöty.... nyt pitää aloittaa taas töihin pyöräily, ettei mekko käy liian pieneksi ennen juhlaa.

Aloitin myös kutomaan eteisen mattoa. Ja voi että tuntui, ettei onnistu millään. Kudoin ja purin moneen otteeseen. Ei vaan raidat ja värimaailma ottaneet onnistuakseen. Suurimpana ongelmana on kuteiden rajallinen määrä ja tietenkin niitä suosikkeja on vähiten. Mutta pirtsakkaa on luvassa... ei liian vaaleaa, kun kuitenkin tulee kengillä tallusteltua. Pikkuisen taas jännittää lopputulos ;)

Tuumasin, että nyt olisi aika kesäarpajaiselle. Eikös se kesä olekin nyt parhaimmillaan. Uusi erä leivinliinoja on valmistumassa, joten ajattelin napata sieltä yhden arpajaispalkinnoksi. Eli huikkaa terkut tämän postauksen kommentteihin, niin olet mukana arvonnassa. Perjantaina suoritan arvonnan. Tsemppiä kaikille mukaan haluaville!

Miniloma

Joskus arkeen kaipaa pientä vaihtelua. Silloin on mukava pakata kassi ja vaihtaa maisemaa... ihan vaan pariksi päiväksi. Itse piipahdin Kuopiossa loppuviikosta. Takana oli pitkä työputki ja muutenkin tuntui, että päivät toistavat itseään. Ajattelin, että nyt on päästävä jonnekin, edes minilomalle.

Mikäpäs sen mukavampaa, kun saa ystävän reissuun mukaan. Ajelimme kaatosateessa kohti Savoa, höpöttelimme iloista ja suruista, herkuttelimme kesän ensimmäisillä mansikoilla, shoppailimme sekä ihan vaan vietimme kesäpäivää Kuopion torilla. Taloyhtiössä tehdään putkiremonttia, joten asuntokin tuli tarkastettu remontin keskellä. Kyläilimme myös kummipoikani luona. Perhe on ostanut juuri uuden kodin ja rintamiestalo alkaa muotoutua heidän näköisekseen. Talon vanhaa henkeä on kunnioitettu ja ilmettä on luotu niillä suloisilla pienillä juttuilla vieraskirjasta ja nostalgisista kengistä alkaen.

Aurinkoisena päivänä on mukava myös töllistellä torielämää ja nauttia siitä hulinasta. Erityisesti haluan aina kierrellä kirppispöydät, jos vaikka jotain kukkarolle sopivia aarteita sattuisi löytymään. Tällä kertaa mukaani lähti vanha koulun opetustaulu, jossa esitellään kenttäkrassin sekä harmion kukinnot.

Hempeää keittiöön

Aamu aamulta, päivä päivältä... askel kerrallaan. Koti on tuntunut niin tyhjältä, mutta pikku hiljaa opetellaan uuteen arkeen ilman Onnia. On se vaan aina niin hämmentävää, kuinka lemmikin poismeno jättää suuren aukon elämään. Ja tottakai, onhan eläin ollut tärkeä perheenjäsen.

Kudonta on ollut hyvä lääke surutyössä... siinä samalla voi työstää ajatuksia. Keittiön matto valmistui maanantai-iltana ja siitä tuli oikeastaan aika hempeä. Niinkuin oli tarkoituskin. Tästä matosta löytyy niin kirppiksen kuteita kuin monta lempparilakanaakin. On yllättävää, miten vaikeaa mattojen värisuunnittelu voi olla. Ja aina on jännittävä hetki, kun mattoa ottaa pois kangaspuista, sillä vasta sitten näkee kokonaisuuden. Tyytyväinen olen tähänkin mattoon. Huomenna lähden piipahtamaan Kuopiossa, joten taidan ottaa maton kyytiin, jotta voin testata kuinka hyvin se sopii keittiööni.

Löysin kirjastosta Anu Harkin Unelmien kesäkoti -kirjan. Kauniit kuvat ja hauskat askarteluvinkit saavat todellakin unelmoimaan omasta kesäkodista... siitä, jonka lattialle olisi mukava laittaa itsekudotut räsymatot.

Suru

Suru ei kysy lupaa tullessaan. Se ei katso päivää eikä kellon aikaa.

Meille se saapui eilen illalla ja otti paikan sydämestä.

Onni-kissa siirtyi kissojen taivaaseen.

Hetki sitten kaikki oli vielä hyvin, mutta toisena hetkenä

rakas perheenjäsen oli poissa.

Sairaus otti vallan, ja kivut olivat kovat.

Mutta onneksi kaikki kävi nopeasti.

Jäljellä on vain muistot... ja kova ikävä.