Nokinenät

Korkeaa kissakuumeilua ilmassa. Oikein vatsanpohjassa nipistää, kun ajattelen miten ihana olisi saada oma pieni rääpäle. Semmoinen pehmoinen karvakasa, josta lähtee pienen pieni hurina. Kuumetta kasvattaa tietenkin kaikki suloiset kuvat kissanpennuista. Ja viimeisin on pienestä Fedjasta, jonka löysin, kun eksyin Villaketun blogiin. Olen niin kade.

Kohta on kolme kuukautta Onni-kissan poismenosta. Eikä ole mennyt päivääkään ilman haikeaa oloa. Sitä niin haluaa kuulla pienten tassujen hassun töminän tai silittää toisen pehmoista kylkeä. Näin jopa kummallista unta viime viikonloppuna. Silitin Onnin pientä nenää iloissani, että siinähän sinä olet. Kuulin samalla vanhan naisen kertovan, kuinka hyvin on Onnille ruoka maistunut ja muutenkin on voinut hyvin. Joten eiköhän se Onni ole nyt hyvissä käsissä.

Nämä nokinenät asustivat mummolan naapurissa viime kesänä. Harmi vaan, ettei oma elämäntilanne salli nyt uuden perheenjäsenen ottamista. Viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä ja minä reissaan lähes joka viikonloppu. Vaavelille on kyllä löytynyt jo useampi viikonloppu-hoitola, mutta eihän siitä järjellä ajateltuna tulisi mitään. Kiikuttaa kissaa edestakaisin. Ja tämä on varmaan niitä asioita missä pitää olla järkevä.

Mutta tilaus on jo tehty... ensi kesälle :)

Väriterapiaa

Auringonpaiste sai värit hehkumaan ja energisyys tarttui väistämättä minuunkin. Tuntui, että viimein sain luonnostelun toimimaan ja pikkuhiljaa alan löytämään vesiväreistä sen oman kädenjäljen. Ei uskoisi miten vaikeaa on saada omat ajatukset paperille siveltimen kautta... ja olenkin käyttänyt aiemmin mieluummin puuvärejä. Vesiväreillä saa kuitenkin aikaan paljon kauniimpia väripintoja ja sävyjä. Joten eiköhän se ryijy synny tästä pikkuhiljaa.

Karkasin työskentelyn välissä hetkeksi kaupungille ja viihdytin itseäni kiertelemällä kirppiksillä. Löysin muutamia pitsiliinoja tuunattavaksi ja ihailin vanhoja piironkeja, joihin minulla ei ole nyt varaa. Kävin myös jumppaamassa ja narskuttelen nyt porkkanoita, sillä viime aikoina on tullut herkuteltua liikaa.

Oikeastaan aika mukava päivä.

Sunnuntai

Tänään olen vaan vetelehtinyt. Kait se on sunnuntaisin ihan sallittua. Viimeinen kouluvuosi on imaissut niin mukaansa, etten ole ehtinyt valokuvata, saati blogia päivittää... ehkä se osittain johtuu ihan väsymyksestä. Motivaatio koulun suhteen on hukassa ja se aiheuttaa nyt päänvaivaa. Olisi aika pinnistellä se viimeinen näyttö itsestään, varsinkin kun nyt olisi hieno mahdollisuus. Mutta ajatukset haahuilevat kaikkialla muualla. Ja koko ajan mieli tekee näpräillä omia juttuja, mutta velvollisuuden tunto takoo päässä, ettei nyt ole aikaa.

Koulussa työn alla on ryijy. Moderni semmoinen pitäisi tässä suunnitella, enkä ymmärrä miksi se on minulle nyt hankalaa. Kysymys on vain yhdestä ryijystä, eikä minun tarvitse sitä edes itse valmistaa. Mutta kun ajattelenkin sitä, ajatukset puuroutuvat. Syyslomaan mennessä suunnitelmien pitäisi olla valmiina ja pikkaisen näytteitäkin tehtynä. Pitää tässä varmaan ottaa itseään niskasta kiinni. Kysymys on kuitenkin vain kolmesta viikosta ja aika lupaavia luonnoksia on jo tehtynä... mutta aina on eri asia mitä asiakas niistä tykkää.

Kuitenkin mieleni tekee vain teekupposen äärelle ja sisustuslehtiä selailemaan tai uppoutumaan koukuttavan kirjan maailmaan... tai ihan vaan tuijottamaan ikkunasta ulos katsellen alkavaa ruskaa. Hieman haaveiluun kai tässä on taipumusta, kun olo on niin väsynyt. Olen tehnyt muutamia korviksia luonnostelun ohella. Ja tilasin ylimpänä olevat Etsystä tuomaan hieman väriä niin harmaalta tuntuvaan arkeen.