Sivut

4.7.2010

Haahuilua





Voiko puhua kesäväsymyksestä? Kovasti olen huhuillut inspiraation perään, sillä olo on ollut ihan vetämätön. En saa oikein mitään aikaiseksi vapaa-ajalla. Yksi huolen aiheeni on viime kesältä keskeneräinen mattoloimi, joka odottaa kutojaansa. Noin kymmenisen metriä olisi vielä jäljellä, joten muutaman maton siitä saisi tehtyä. Myös kankaita on vielä leikkaamatta kuteiksi... mutta pläääh, käännän vain kylkeä ja vedän vilttiä korville.
Liekkö syynä tämä muutos päivärutiineissa ja uusi työpaikka... kylläkin mukava sellainen. Tuntuu vain, etten pääse oikein hetkeen kiinni ja kesä lipuu ohitse. Työpäivän jälkeen olen usein niin väsy, että tarvitsen pienet päiväunet ennenkuin on virtaa iltapuhteisiin.
Mutta onneksi meidänkin perheessä joku pitää huolen meiningistä. Tälläkin hetkellä Neiti Inkeri taiteilee minun jaloilla, kiipeilee tuoleilla pöydän alla ja on repinyt talouspaperipalan pikkuruisiksi silpuiksi. Tällä viikolla on harjoiteltu valjaiden pitämistä ja ulkonakin on käyty jo kahdesti. Pikkaisen vielä suuri maailma pelottaa, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Mutta on se vaan niin ihana ötökkä!

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Täälläkin päin on tuttuja merkkejä kesäväsymyksestä.. En tajua, nyt kun on käytössä maailman kaikki aika, ei vaan inspaa tehä mitään. Miten se inspis tulee sillon kun on ollut koulussa 8-18?? Tuntuu että on liikaakin aikaa käsissä eikä osaa aloittaa mistään..

Se meidän omakotitalo muuten meni kaupaksi jo, joten olen virallisesti koditon 8.8. :(. Vähän hirvittää, mutta onneksi kerkeän vielä käydä kotona pakkaamassa ja auttamassa äitiä. Voimia kesään!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Taas silmä lepää noissa sinun valokuvissasi! Ja sallittakoon sinulle välillä lepotaukoa. Olen välillä ihan hengästynyt puolestasi, kun olen täällä blogissa seuraillut touhujasi. Joten eiköhän se saamattomuus ole ihan hyvä juttu... siellä ne uudet ideat hautuvat. Eiköhän se inspis taas sieltä nosta päätään.
-elli-

Anonyymi kirjoitti...

Tutulta kuullostaa täälläkin tuo ajoittainen lorvailu ja huuhailu...Illat tahtoo vaan mennä, eikä ole tullut tehtyä kaikkea sitä, mitä suunnitteli keväällä. Oman huoneen verhot, uudet tuotteet, puutarhalaatikot...vaiheessa.

Mutta mitenpä sitä jaksaisi talven, jos ei joskus lepää. Pitää aivojenkin välillä vain olla, niin jaksaa sitten taas keksiä uutta. Niin se taitaa vaan olla.

Eikä se aika tästä maailmasta lopu, vaikka siltä tuntuu :)
Sou rilaks, teikit iiiisii... :D Ja voimia täältäkin!

Terkuin, Outi

Ninuska kirjoitti...

Heippa tytöt!

Olenkin tässä mietiskellyt, että ehkä on taas aika koota voimavaroja... täyttää vajetta ja kerätä hieman varastoonkin. Aina ei jaksa mennä ja touhottaa. Uskon, että viimeistään syksyn lähestyessä alkaa sormia syyhyttämään ja pitää päästä tekemään käsitöitäkin :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...