Sivut

27.9.2010

Illan hämärtyessä




Syksyn tullen teen kulutus on kasvanut huomattavasti. Vedenkeitin porpattaa jatkuvasti ja fiilistelen erilaisilla teelaaduilla. Nyt olen nautiskellut hieman marjaisemmilla makusekoituksilla ja makeuttakin pitää olla. Olen koettanut kuluttaa irtoteevalikoimaani, sillä teekannulla on helppo hauduttaa pienenpääkin murusta. Pannun oma teesiivilä helpottaa tiskausta, kun ei tarvitse lääräillä pienen teesilpun kanssa. Vuosien varrella kaappiin on kertynyt monta pussillista mustaa teetä, joten vihreää tekisi välillä mieli. Lisäksi Lontoon matkan tuliaiset ovat vielä juomatta.
Uusin neulomukseni on pitsinen huivi. Kitten Mohair -langan ihana syyssävy on kanerva, joka sopii niin mainiosti tummansinisen villakangastakkini kanssa. Ja tietenkin kaikkien niiden harmaiden vaatekappaleiden, joita vaatekaappini on pullollaan. Sain ohjeen tähän helppoon pitsimalliin työkaveriltani, joka on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua tässä neulomusinnostuksessani. Tarkoituksena olisi tehdä taas piiiiitkä huivi, jonka saa useampaan kertaan kaulan ympäri. Lisäksi on saatava pipo ja lapaset samaan sävyyn.
Inkerikin on hullaantunut kaikista lankakeristä, joten pitää olla tarkkana minkä pöydän kulmalle neuleensa jättää. Tänäkin aamuna huivintekele löytyi sohvan takaa, sillä neiti oli tuuminut, että pehmoinen lankakerä on juuri sopiva hänen leikkeihinsä.

9 kommenttia:

taitava tyttö. kirjoitti...

tosi kaunis neulomus!! :) ja hieno myös tuo eka kuva :)

Anne kirjoitti...

Voi miten suloiset tassut näkyy kuvassa. Kaunis värisävy lankakerässä.

Maija kirjoitti...

Näyttää ihanalta! Edistyt hurjaa vauhtia :)

sirkkis kirjoitti...

Ompa ihanaa tulossa ja Inkeri saa myös osansa nautinnosta. Pimeän ajan tosi ihana mielen ja sielun lämmittäjä on hyvä tee.

Sirisan kirjoitti...

Mä olen jotenkin huono juomaan teetä. Nytkin mulla tuolla vedenkeitin napsahti, mutta monesti jää kuitenkin juomatta.

Tuo ensimmäinen kuva on aivan mielettömän hieno. Ja pitsihuivista tulee varmasti tosi kaunis!

Paula kirjoitti...

Minäkin ihastelin tuota ensimmäistä kuvaa. Se on todella hieno! Ja tietysti muutkin kuvat ovat tunnelmallisia. Ihana sävy tuo kanerva. Kitten Mohair on hyvä lanka.

Riikka kirjoitti...

Jep, neulominen kissanpennun kanssa on haastavaa! Anoppilassa oli viikonloppuna sekä kissan- että koiranpentu seurana ja koko ajan oli joku nyhtämässä neuletta toisesta päästä. Olihan se varmaan kiinnostava, kun lankakerä hyppi ja pommppi ihan kuin elävänä. Ei siinä auttanut muu, kuin laskea neule alas ja leikkiä lasten kanssa paremmilla leluilla :D.

Anonyymi kirjoitti...

Huivista tulee kyllä todella kaunis ja värikin on ihana. Onko tuo teepannu Marimekon? Tahtoo samanlaisen!
-elli-

Ninuska kirjoitti...

Taitava tyttö, Anne, Maija ja Sirkkis: Kiitos. Olen niin ylpeä itsestäni, kun olen oppinut neulomaan pitsineuletta.

Sirisan ja Paula: Kiitos teillekin. Olen itsekin tyytyväinen tuohon valokuvaan. Hassua, miten kesken teen juonnin huomasin, kuinka ikkuna heijastuu teen pintaan.

Riikka: Neulominen, pölyjen pyyhintä tai vaikka tietokoneella näpyttely... kaikki kiinnostaa. Aina on oltava mukana, kun jotain mielenkiintoista ja liikkuvaa tapahtuu. Täytyy aina varata kissalle oma lankakerä.

Elli: Marimekkoahan se. Sain teepannun valmistujaislahjaksi ja se on ihan huippu.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...