Kaipasin värejä tähän päivään

Kylläpäs viltin mutka kutsuu houkuttelevana. Olen niin nuutunut ja tukkoinen, etten edes muista milloin viimeksi on ollut tämmöinen olo. Minulla flunssa tahtoo aina mennä keuhkoputkeen, joten sitten pistää rintaan ja äänikin pätkii. Höyryjä, höyryjä... tiedän kyllä, mutta inhoan niitä. Halusin tuoda värikkäin valokuvin hieman piristystä tähän oloon.

En silti lannistunut flunssasta, vaan sain tehtyä ryijykokeilut tänään valmiiksi. Etsiskelin siis oikeita lankoja ja väriyhdistelmiä, jotka vastaavat luonnoksiani ja mielikuviani. Kutsun sitä langoilla maalaamiseksi ja siksi pidänkin kudonnasta kovasti. Mielestäni pelkästä villalangasta tehty ryijy on tylsä, joten sekoittelin mukaan pellavaa. Se tuo mukaan elävyyttä ja syntyy aika mukava pinta. En kuitenkaan valmista nyt kokonaista ryijyä, vaan teen vielä yhden näytteen, jossa näkyy oikeat värit ja mittasuhteet.

Viikonloppuna...

Viikonlopun Tallinnan reissu meni oikein mukavasti. Matkan tarkoituksena oli kuvata valmistamamme kirkkotekstiilit oikeassa ympäristössään ja sain ottaa ystäväni mukaan avustamaan. Me nautiskelimme hyvästä seurasta ja ruuasta, sekä ehdimme pikkaisen shoppailemaankin. Löysin alennusmyynnistä hauskan kesähameen ja suklaata on nyt mussutettu pari päivää. Viikonlopun myrsky teki ilmasta todella viimaisen ja nappasin lähtiessä mukaani ärhäkän flunssan.

Nyt hörpin samalla kuumaa mehua kurkkukipuun, kun nukitan ryijynäytteitä opinnäytetyöhön. Työ alkaa olla hyvällä mallilla. Vaikka urakkaa on vielä edessäkin, teko etenee taas aikataulussaan. Illalla pääsen ystävän luo saunaan, joten siellä mieli ja keho lepää.

Pikkuloma paikallaan

Huomaan olevani aika väsynyt. Tällä viikolla alkoi todellinen rutistus opinnäytetyön kanssa. Kaiken pitää olla valmiina kuukauden päästä ja koko homma on vielä ihan levällään. Päivät venyvät huomaamatta. Energiaa ja aikaa ei tunnu riittävän nyt muuhun.

Pieni hengähdystauko on kuitenkin paikallaan. Tähän saumaan sattuu sopivasti viikonlopun Tallinnan matka. Kassi odottaa jo pakattuna pikkureissua, joka antaa hieman ensiapua myös matkakaipuuseen. On mukava tuuletella ajatuksia ja saada uutta puhtia seuraavia työntäyteisiä viikkoja varten.

Pitsiä

Sain pitkästä aikaa tehtyä painoseulan, joka onnistui hyvin... nyt on taas käytössä oikeat aineet ja tekniikka. Olen jo kauan haaveillut tuunaavani hameita ja mekkosia pitsiliinoilla, joihin vinkin sain ystäväni juhlamekosta. Vein idean kuitenkin eteenpäin ja päätin tehdä pitsi- ja kakkuliinoista painokuvioita, joita voin painaa uudestaan ja uudestaan kankaalle.

Ensimmäiset niistä pääsivät koristamaan siis kirppismekkoni helmaa ja sommittelin kuviot todella vapaasti. Painoin ruskealle pellavalle valkoisia sekä vaaleanpunaisia pitsejä. Mukaan laitoin myös yhden ihkaoikean kirppisliinan.

Valentine

Olen innostunut ompelemaan pahvia ja paperia siksakilla. Näin on syntynyt lahjapusseja sekä tämän vuoden ystävänpäiväkortit. Hauska kontrasti paperissa ja ompeleessa. Tuunasin hieman kirppismekkoakin. Tämä viikonloppu menee töissä, joten esittelen sen teille alkuviikosta, kun saan kuvattua päivänvalossa. Se saa minut hymyilemään :)

Ja oikein ihanaa ystävänpäivää rakkaat ihmiset!

Sattumia

Yritin eilen pelastaa yön yli kaupungilla vaeltaneen irtokoiran. Ehdin nähdä sen kolmeen otteeseen parin päivän aikana ja päätin soittaa apua. Löytöeläinsuojan nainen vain tokaisi, että koiran pitää olla kiinni, jos hän tulee hakemaan. Haulikon kanssa hän kyllä voi tulla. Olin tyrmistynyt. Yritin vain olla avuksi. En saanut koiraa kiinni, mutta toivotaan, että omistaja löysi sen.

Sorruin Sokoksen alennusmyyntirekillä. Löysin upean lyijynharmaan satiinihameen. Oikein juhlavan ja juuri minulle sopivan. Näin jo mielessäni kevään tulevat juhlat… serkun häät, mummon synttärit ja omat valmistujaiset. Taisi mekontekele jäädä puolivalmiina henkariin.

Sorruin syömään englanninlakuja. Hyvin alkanut karkkilakko päättyi työntäyteisen viikon väsymykseen ja itsensä palkitsemiseen. Asuntomessuryijy on nyt valmis ja opinnäytetyö puolestaan on viikon aikataulusta myöhässä. Nyt meinaa tulla ahdistus siitä. Onneksi suunnitelmat ovat hyvällä mallilla, mutta näytteet ovat edelleen aloittamatta. Ja karkkia tekee nyt koko ajan mieli.

Sain tehtyä kuitenkin luonnoksia. Huomaan tarvitsevani nyt musiikkia inspiroitumiseen. Normaalisti pidän hiljaisuudesta työskennellessäni. Nyt kaipaan melodioita. Ei saa olla sanoja, etteivät ajatukset karkaa.

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä. Olen nyt viimeistellyt asuntomessuille tulevaa Puolukkapolku-ryijyä. Iso urakka alkaa olla päätöksessään ja korjailen hieman väriliukumia luonnosta vastaavaksi. Hidasta hommaahan se on ja sormenpäät ovat hellänä neulaamisesta. Haluan kuitenkin olla täysin tyytyväinen suunnittelemaani ryijyyn. Myös opinnäytetyön kadoksissa ollut luonnosteluinto on palautumassa. Sain tehtyä uusia luonnoksia ja pääsen pian jatkamaan kokeilujen parissa.

Korjautin tänään myös tanssikenkiä suutarilla häitä varten. Valmistelin uutta painoseulaa ja uusia painokuvioita. Tein vähän ystävänpäiväkortteja. Ostin vihreää teetä ja uuden kimpun tulppaaneja tuomaan keväistä tunnelmaa kotiin.

Seitsemän asiaa

Sain jo lokakuun loppupuolella Harmaata arkea-blogin Outilta tunnustuksen. Ja olen oikein otettu asiasta, kiitos vielä! Sain Kreativ Blogger -tunnustuksen parhaasta puvustuksesta. No, en tiedä olenko sitä ihan ansainnut. Juhlamekko lensi nimittäin eilen nurkkaan, kun ei ompelu oikein onnistunut. Ehkä minä kuitenkin vielä yritän, kun verenpaine tasaantuu. Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, joita ei ole tullut maininneeksi aiemmissa postauksissaan. Tämä aiheuttikin hieman pohtimista, mutta kokeillaan.

• Rakastan poskipunaa. Olen todella huono meikkaamaan, mutta poskipuna kuuluu aina ehostukseeni. Mutta en omista yhtään luomiväriä.

• En ole ikinä leiponut pullaa. Pidän kyllä leipomisesta ja leivon paljonkin etenkin marja-aikana, mutta meidän äiti tekee maailman parasta pullaa. Siispä nautiskelen äidin pullasta.

• Pelkään pimeää. Sain pienenä varmaan traumoja jostain jännitysleffasta, sillä pelkään olla pimeässä. Siksi pidänkin kaupungin valoista.
• En osaa neuloa sukan kantapäätä. Hävettää ihan myöntää tulevana tekstiilimuotoilijana. Aloittelin joululomalla päättäväisesti yhden sukkaparin, mutta nekin unohtuivat muiden kiireiden keskellä. Ja kappas, sukat löytyivätkin sitten valmiina, kun menin käymään kotona.

• Inhoan kielten opiskelua. Silti haaveilen Ranskan kielen kurssista ja tietenkin Ranskan matkasta. Minusta se kieli kuulostaa niin kauniilta. Ehkä innostunkin opinnoista jonakin kauniina päivänä, ihan omaksi ilokseni.

• Viihdyn kirjastoissa. Minusta kirjastoissa on rentouttava tunnelma. Ja toisaalta siellä on vähän jännittäväkin fiilis, koska kirjat ovat ovia moniin mielikuvituksellisiin maailmoihin. Mukaansa tempaavan tarinan löytäminen on kutkuttavaa.

• En omista farkkuja. Minusta ne ovat maailman epämiellyttävimmät jalassa. Olenkin tällainen hame-mekko-tunika –ihminen. Käytän hameita ja mekkoja jopa housujen kanssa.

**Edit: Hauskaa, kun kävi pieni sattumien summa. Sain juuri samaisen tunnustuksen myös Finniltä, Kreikasta. Laitan haasteen yleiseen jakoon, eli halukkaat saavat kertoa seitsemän uutta asiaa itsestään :)

Tilkkuja

Tänään ei opinnäytetyön luonnostelu meinaa onnistua millään. Kirjallista tekstiä kyllä syntyisi niin, että näppäimistö savuaa... mutta välillä pitäisi ideoita saada myös kuvalliseen muotoon. Ryijymallisto on kyllä selkeänä minun päässä, mutta kun en saa tuotua tätä visiota paperille. Luonnoslehtiön sivuilla se näyttää lattealta ja kuvioiden viivat epäsuhtaisilta. Ehkä on parempi, että laitan kangaspuihin loimen ja aloitan kokeilut eri materiaaleilla. Jospa se siitä pikku hiljaa etenisi.

Kotiin tullessani löysin eteisen lattialta yllätyksen. Postipoika oli tuonut paketin, joka oli täynnä hauskoja kankaanpalasia. Matroskin oli halunnut muistaa minua nappibuumissani ja hän oli lähettänyt minulle pikkuisen pinon japanilaisia käsityökankaitaan. Juuri sellaisia paloja, joita usein jää yli muista ompeluprojekteista. Kiitos kovasti Matroskin! Toit hymyn tähänkin päivään :)