Koukussa

Siivoilin hieman kaappeja. Kevään ja lisääntyvän valon vaikutusta arvatenkin. Tein samalla inventaariota kankaista ja langoista. Muun muassa ryijykokeiluista on kertynyt lukemattomia pieniä lankanyttösiä, joita ei raaski oikein pois laittaa, mutta ei niistä mitään suurtakaan synny. Isoäidin neliöt ovat pelastus näille langoille ja olenkin nyt virkkaillut niitä ahkeraan.

Tämä neliö on hieman sovellettu versio siitä perinteisestä, sillä tyynyä minä näistä lappusista olen suunnitellut. Perinteinen isoäidin neliö oli mielestäni tyyny-tarkoitukseen hieman liian reikäinen. Langoissa on paljon murretun sinisen eri sävyjä. Niihin olen yhdistellyt violettia, vihreää, oranssia ja ruskeaakin. Vihreän ja oranssin langan olen joskus värjännyt itse sipulinkuorilla. Reunat virkkailen puhtaanvalkoisella, joka yhdistää väripölpyrät suloiseksi kokonaisuudeksi.

Kevätkassi

Oi, miten hyvälle kotitekoinen herukkamehu voi maistua hiihtolenkin jälkeen. Olen tällä viikolla viettänyt ihan ansaittua lomaa. Parannellut flunssaa, ulkoillut ja saanut valmiiksi myös pitsisen kevätkassini. Sovelsin hieman omiani kassia tehdessä, sillä ohjekassin lanka oli paksumpaa ja puolestaan minun kahvat olivat hieman leveämmät. Mutta pidän kovasti tuosta pitsisestä pinnasta... ja tuo väri, se on niin minua. Kukkasenkin tein ihan omasta päästä.

Pitsikirja

Selasin uutta ihanaa Pitsikirjaa muutama viikko sitten, mutta sain viimein käsiini oman kirjastoversioni. Olenkin nyt selaillut sitä aamuin illoin. Ihastellut ja huokaillut. Tämä on juuri oikea opus meille pitsifriikeille. Kauniita kuvia ja tunnelmia. Virkkausohjeita olisin kaivannut hiukkasen enemmän ja niinpä ihastuinkin tuohon tekstipitsin malliin... ja sitä on ehdottomasti kokeiltava. Omalla nimellä.

Myös kauniit pitsillä päällystetyt napit inspiroivat kokeilemaan omia versioita. Omista varastoista ei löytynyt nyt pitsikankaita, mutta nauhapitsi sai luvan kelvata. Näistä syntyi tällä kertaa magneetteja jääkaapin oveen. Pitsikankaisia nappejakin täytyy kyllä joskus kokeilla. Myös oma keväinen pitsikassini alkaa olla loppusuoralla. Olen siitäkin innoissani :)

.·:*:·. .·:*:·. .·:*:·. .·:*:·. .·:*:·.

Voimat alkavat palautua pikkuhiljaa. Tuntuu kuin olisi pitkästä aikaa elävä olo. Kävin hieman ulkoilemassa, sillä eihän näin kauniilla auringonpaisteella malta vain sisällä oleskella. Hiihtämään en sentään uskaltautunut, kun kurkku on vielä kipeä. Kävelylenkin varrella istahdin kirjastoon selailemaan uusimpia lehtiä ja kävin ostamassa uuden hiusvärin. Muutoksen tuulia on selvästi luvassa, kun hiuksetkin vaihtavat väriä.

Niin, ja niitä virkkauskirjoja olen selaillut ahkeraan. Lainasin koulun kirjastosta tuon Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua -kirjan. Sen värikkäät kuvat kiinnittävät huomioni ja niinhän se lähti mukaan. Ja aloitin viimein sen kassin, joka oli tarkoitus tehdä jo kaksi vuotta sitten. Se ihanuus, jonka ohje löytyi japanilaisesta Winter Knit for a Walk -kirjasta. Omani valmistuu turkoosista villalangasta. Olin ihan innoissani, kun löysin juuri minun väristä seitsemän veljestä lankahyllyltä, jossa en ilmeisesti ole taas vieraillut aikoihin.

Värikäs mieli

Iso urakka on nyt takana, sillä palautin opinnäytetyöni tänään. Mieli leijuu pilvissä, vaikka olo onkin harmaa. Stressin helpotettua sairastuin taas kamalaan flunssaan. Jo toisen kerran kuukauden sisään. Samalla olo on ihan tyhjä. Tuntuu, etten osaa vielä tänään palata normaaliin arkeen ja ajatuksiin, kun on viime viikot elänyt vain yhden projektin ympärillä.

Kuumaa mehua, lämpimiä voileipiä ja virkkauskirjoja. Siitä lähtee pikku hiljaa toipuminen. Sohvan pohjalta, peiton alta. Mieli kaipaa jo omia puuhasteluja. Työn lomassa olen salaa haaveillut uusista virkkausprojekteista ja värikkäistä langoista. Myös uuteen Pitsikirjaan täytyy tutustua, sillä tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana on ihan tyystin pudonnut kelkasta... siitä mitä ylipäänsä maailmalla tapahtuu.

Päivänpaistetta

Tänään ilmassa oli jo ripaus kevättä. Kävin reippailemassa aurinkoisessa talvisäässä ja oli niin kirkasta, että piti ihan siristellä. Huomaan kiperästi odottavani lämpöä ja valoa. Voimat alkavat olla aika lopussa, mutta vielä minä tässä pinnistelen. Kaksi työntäyteistä viikkoa on vielä edessä. Välillä ajatus karkaa jo Lontoon matkasuunnitelmiin, mutta olen yrittänyt odotella maltillisesti. Enää reipas kuukausi, hih.

Ja muutakin mukavaa. Huomenna nimittäin juhlistetaan serkun häitä. En olekaan ennen ollut talvihäissä. Enhän minä sitä mekkoa valmiiksi saanut, mutta olen niin onnellinen uudesta satiinihameestani. Se on oikein hieno ja juhlava. Aamulla menen kampaajalle ja saan itselleni ihka oikean juhlakampauksen.

Keskiviikkotunnelmia

Pitäisikö tässä potilaaksi heittäytyä? Kovasti yritin loppuviikosta, mutta silloinkin makasin tietokone sylissä ja kirjoitin opinnäytetyön raporttia. Flunssa ei halua antaa millään periksi ja olo on edelleen todella tukkoinen. Yöt ovat pahimpia. Mutta en oikein ehtisi sairastelemaan, kun on paljon hommia tehtävänä.

Viimeinen ryijynäyte valmistui kaikesta huolimatta eilen illalla. Vaihteeksi ihanaa, kun ei tarvitse tuijotella päivästä toiseen vain kangaspuita ja hitaasti syntyvää kangasta. Sain tänä aamuna pötkötellä sängyssä vähän pidempään. Itse asiassa kaikki kutomiset koulussa on nyt kudottu ja saan keskittyä loppukevään muihin juttuihin. Nyt on vielä opinnäytetyön raportti ja luonnokset viimeistelemättä, mutta sitten alkaa taas elämä. Ja KEVÄT!