Olen aina ollut virkkaaja-tyyppiä. Siinä tarvitsee vain pyöritellä yhtä silmukkaa ja homma pysyy suurinpiirtein hanskassa. Neulomisen haasteena olen kokenut ne monet silmukat, joista vähintään yksi on aina karkuteillä. Jotenkin se ei ole ollut se minun juttuni. Mutta niin vain ovat muutoksen tuulet pyyhkäisseet tätäkin periaatetta, ja olen nyt istunut illat neulepuikot viuhuen. Syynä tähän lienee useat neulelehdet, joita olen viime aikoina selaillut. Ne pursuilevat kauniita neulottuja paitoja, boleroita ja huiveja. Ihania syysjuttuja! Ja mitenpä muuten sellaisen omaksi saa kuin tarttumalla itse puikkoihin.
Näin ollen aloitin ensimmäisen urakan ihan helposta ohjeesta... neuleliivistä, jossa etuosa menee ristiin. Tarvitsee neuloa vain perus-joustinneuletta. Langaksi valitsin ihan tylsästi Seitsemän veljestä ja vieläpä harmaana, mutta ajattelin, että sitä voi kivasti yhdistellä muihin syysväreihin. Tämän liivin valmistuttua minulla on lupa siirtyä kaikkiin inspiroiviin lankaihanuuksiin, mutta ensin minun on todistettava itselleni, että osaan/maltan neuloa aloittamani tekoset valmiiksi. Tämän projektin jälkeen haaveissa olisi vielä palmikkoliivi, kaulahuivi... ja tiedä vielä mihin sitä innostuu.
Minun siirtolapuutarhani löytyy kankaasta... josta kuluneena viikonloppuna syntyi hamonen. Hameen ilme on aika vahva ja graafinen minun tyyliini, mutta pidän siitä kovin. Vaate on ommeltu simppelisti kahdesta kappaleesta ja siinä on vain pienet muotolaskokset vyötäröllä. Kaavoitus ja ompelu ovat jälleen ystäväni käsialaa.
