Lehtisadetta

Ihana vapaa päivä. Sain lokoilla aamulla peiton alla ilman kiirettä ja hiihdellä aamupäivälle yöpaidassa. Aloitin vihreän palmikkoneuleeni uudelleen. Ensimmäisestä tuli liian pieni. Neuloin ja purin, että pääsin mieleiseen alkuun. Mutta tällaisena aamuna sekään ei haitannut. Uusi monimutkaisempi palmikko vaatii kokeilua, sillä näin aloittelijalla ei ole kokemusta millaisilla silmukoilla letti on sopusuhtainen. Mutta nyt taas sujuu. Ja toivottavasti tekeleestä tulee nyt sopivampi.

Huomenna on jo lokakuu. Tänä syksynä on nähty ihania värejä ja pitkästä aikaa olen nauttinut myös haravoinnista. Olen jo useampana päivänä koonnut monta isoa lehtikasaa. Myös Neiti I viihtyy paremmin ulkona, kun on seuraa. Kissan on täytynyt opetella valjaisiin ja juoksunaruun, ettei eksyisi naapurin puolelle. Niinpä pihapiiri käy yksinäiselle liian tylsäksi. Onneksi Inkeri saa siellä purettua ylimääräiset energiat, sillä maitohampaat ovat vaihtumassa. Tarvitaan kaikkea pureskeltavaa.

Itse olen herkutellut kirpakoilla karpaloilla.

Illan hämärtyessä

Syksyn tullen teen kulutus on kasvanut huomattavasti. Vedenkeitin porpattaa jatkuvasti ja fiilistelen erilaisilla teelaaduilla. Nyt olen nautiskellut hieman marjaisemmilla makusekoituksilla ja makeuttakin pitää olla. Olen koettanut kuluttaa irtoteevalikoimaani, sillä teekannulla on helppo hauduttaa pienenpääkin murusta. Pannun oma teesiivilä helpottaa tiskausta, kun ei tarvitse lääräillä pienen teesilpun kanssa. Vuosien varrella kaappiin on kertynyt monta pussillista mustaa teetä, joten vihreää tekisi välillä mieli. Lisäksi Lontoon matkan tuliaiset ovat vielä juomatta.

Uusin neulomukseni on pitsinen huivi. Kitten Mohair -langan ihana syyssävy on kanerva, joka sopii niin mainiosti tummansinisen villakangastakkini kanssa. Ja tietenkin kaikkien niiden harmaiden vaatekappaleiden, joita vaatekaappini on pullollaan. Sain ohjeen tähän helppoon pitsimalliin työkaveriltani, joka on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua tässä neulomusinnostuksessani. Tarkoituksena olisi tehdä taas piiiiitkä huivi, jonka saa useampaan kertaan kaulan ympäri. Lisäksi on saatava pipo ja lapaset samaan sävyyn.

Inkerikin on hullaantunut kaikista lankakeristä, joten pitää olla tarkkana minkä pöydän kulmalle neuleensa jättää. Tänäkin aamuna huivintekele löytyi sohvan takaa, sillä neiti oli tuuminut, että pehmoinen lankakerä on juuri sopiva hänen leikkeihinsä.

Polkuja ja palmikoita

Olen edennyt neulomuskoulussani jo palmikkoon. Pro-luokan neulojat naureskelevat varmaan hölmöydelleni, mutta palmikon tekeminenhän on ihan helppoa. Olen aina kuvitellut, että sen tekemiseen tarvitaan vähintäänkin taikuutta. Mutta hei, sehän onnistuu minultakin! Aloitin ihan perusmallista ja todettuani, että näin yksinkertainen juju on kysymyksessä, olisin halunnut tehdä jo jotain monimutkaisempaa. Mutta malttia peliin, tämä tekele on saatava valmiiksi ensin. Lupaan esitellä sen myöhemmin kokonaisuudessaan.

Työkuviot ovat viime aikoina aiheuttaneet hieman unettomia öitä. Joskus olisi varmaan onnellisempi, jos ei olisi vaihtoehtoja. Kulkisi tyytyväisenä sitä yhtä polkua tietämättä muusta. Mutta toisaalta, onnekkaaksi kait voi itseään kutsua, kun on mistä valita. Omaa alaa liippaava työ ei tuonutkaan autuutta ja totesin, että vanhassa vara parempi. Joulukuussa jatkan taas vanhoissa kuvioissa kevääseen saakka ja sitten taas katsastellaan, mitä oikein tapahtuu.

Syksy onkin mennyt ihan kotihiirenä. Nyt päätin nostaa hieman päätäni ja odotan jo innolla torstaina alkavaa keramiikkakurssia. Jotain harrastusta on saatava, ettei aivan vaivu syksyn tuomaan väsymykseen. Haaveilin jo perinnekäsitöiden kurssista, jossa olisin saanut jatkaa koulussa aloittamaani kirjansidontaa. Mutta ilmeisesti sitä ei oltu suunniteltu työssäkäyvälle, sillä aikataulu on sula mahdottomuus. Nyt pääsen kuitenkin upottamaan käteni saveen ja saan vähän vastapainoa ainaisille tekstiilijutuille.

Räsymaton pätkä

Lopulta viimeinenkin matto on saatu pois kangaspuista. Selkeästi kyllästyminen alkoi vaivaamaan, sillä en jaksanut panostaa enää värisuunnitteluun. Toisaalta kaikki suosikkikuteet oli jo käytetty. Mutta perus-sinivalkoinen-raitamatto viimeisestä pätkästä tuli. Kangaspuut on laitettu nyt kasaan ja kannettu talteen. Nyt sitten saakin taas odotella uutta kudontainnostusta, mutta näistä räsymatoista on iloa moneksi vuodeksi.

Matkan varrelta

Paddington Station - Hyde Park - Marble Arch - Oxford Street - Piccadilly Circus - Leicester Square - Nelson's Colum - Houses of Parliament - Big Ben - London Eye - Buckingham Palace - Kings Gross - Nothing Hill - Toast -kauppa - Portobello Road - Harrods - Victoria & Albert Museum - Cath Kidston -kauppa - Thames - Tate Britain - Old Bond Street ja paljon muuta.

Neljä päivää ja noin 60 kilometriä kävelyä. Hyvät kengät olivat tarpeen, sillä paljon on nähty. Lontoon matka oli oikein onnistunut ja siitä jäi paljon hyviä muistoja. Sateenvarjoakaan ei tarvittu kuin viitisen minuuttia. Tuliaisina kassissa mm. hyvää teetä ja uusi neuletakki.

London - Here we come

Matkakuumetta ilmassa. Odotan kovasti, että pääsen näkemään uusia maisemia ja ihmisiä. Kaipaan lentokentän vilskettä ja suurkaupungin hulinaa. Saan hieman tuulettaa ajatuksia ja viettää laatuaikaa ystävän seurassa. Nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja pikkaisen ostoksiakin... ainakin kangaskaupoissa. Ja tietenkin Portobello Roadin markkinat sekä vintage- ja kirppisliikkeet. (hykertelyä)

Olen tänään pakkaillut laukkua valmiiksi. Vikkelä pikkuystävä on ollut mukana. Vaikkakin vähemmän apuna. Kissaneiti on kuitenkin sitä mieltä, että matkalaukku on mukava paikka. Ainakin temppuilla leluhiiren kanssa. Iltalento Helsinkiin lähtee huomenna ja torstaina suuntaamme ystävän kanssa kohti Lontoota. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee nyt nappiin.

Sinen ja harmaan sävyjä