Napit ojennukseen

Olen järjestellyt ompelupöytäni ympäristöä ja laitellut esille pieniä silmän iloja, jotka helpottavat myös ompelusten äärellä. Purkkeihin ja rasioihin on päässyt kertymään hurja määrä erilaisia nappeja sekä nauhoja, jotka ovat keskenään sulassa sekamelskassa. Aloitin urakkaa inventoimalla nappihankintani (niitä tällä ompelijalla riittää) ja lajittelemalla ne sieviin lasipurkkeihin värien mukaan. Pikkuhiljaa virkkailen jokaiselle purnukalle oman pitsisen kannen. Näin ne mukava laitella esiin hyllyn päälle.

Myös Neiti I on kovasti innoissaan tällaisista järjestelyhommista... varsinkin, jos hän saa leikittäväkseen sen kaikkein hienoimman napin.

Neuleisiin hullaantunut jahkailija

Olen rönsyillyt nyt neulomusteni kanssa suuntaan jos toiseen. Pitsikaulaliina etenee varmasti, mutta liian hitaasti. Ohella hullaannuin jo palmikoista. Leikkelin lehdistä pienoista leikekirjaa kauniista malleista ja suloisista väreistä. Ja aloitin myös palmikkokaulaliinan, jos se edistyisi hiukan nopeammin. Mutta tämä malli puolestaan syö lankaa suunnattomasti. Joten tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että päätin purkaa kuvissa alimmaisen tekeleen. Ja sitten aloitin taas uuden version... nyt puolestaan Novitan paksusta Crystal-langasta.

Sitten maailma pysähtyi, kun löysin Sandnesgarnin Mix Dame 0705-lehdestä aivan ihastuttavan pitsisen boleron. Tämä oli saatava. Saas nähdä kuinka neulojan käy, sillä tämä malli tehdään ohuesta Sisu-langasta ja puikoilla nro 3. Tavoitteena on saada työ mahdollisimman valmiiksi ennen joulukuun vaihdetta. Silloin vaihdan työpaikkaa ja neulomisen tukiopettajani on nykyisessä työssäni.

Ja minä, jos kuka, olen kova jahkaamaan värien kanssa. Maailmassa on niin paljon ihania värejä ja kauniita sävyjä, etten ikinä osaa päättää. Lankahyllylläkin seison useamman hetken ennen kuin osaan tehdä valinnan. Ja sitäkin pitää hetki pohtia, että oliko nyt varmasti oikea. Ja voitte kuvitella mitä tämä merkitsee kankaiden kanssa. Boleroa aloittaessani tuumailin luonnonvalkoisen, harmaan ja kanervan välillä. -"Luonnonvalkoinen on kaunis kuvan mallissa. Ja juhlallinen. Mutta osaanko minä sitä käyttää, kun sitä on todella vähän vaatekaapissani. Harmaa on aina turvallinen valinta, mutta onko se tässä mallissa liian tylsä. Menee idea koko jutusta. Ja kanerva, se on todella ihana sävy, mutta olenko keväällä enää samaa mieltä. " - Näitä sitten pyörittelin puoli päivää mielessäni. Ja nyt mennään kanervalla. Tehdään vaikka keväällä uusi.

Meillä vietetään vapaapäivää

Taisi neulomisharrastus karata lapasesta, nimittäin neljä työtä on tällä hetkellä keskeneräisenä. Yksi kylläkin on saanut jo purkutuomion. Nappipurkit odottavat virkattuja kansia sekä muutama hengari päällyksiään. Mekon tekelekin makaa laatikossa valmiiksi leikattuna. Monta tehtävää oli vapaapäivälle, mutta kirjastossa käynti muutti suunnitelmat. Laitan ruuaksi herkkulasagnea ja sen jälkeen taidankin vetäytyä torkkupeiton alle ja koukuttua lukemiseen.

Hih. Ja nyt on uudet hiukset. Varmaankin kymmenes hiustenkasvatusurakka jäi taas haaveeksi.

Slipoveri

Erityisen mukava viikonloppu Kuopiossa takana. Eilen kummipoikani täytti kolme vuotta ja juhlistimme sitä täytekakun sekä herkkujen kera. Synttäripaketista paljastui mm. neulomani palmikkoslipoveri, jonka sankari sai päälleen juhlan kunniaksi. Tämä on nyt neulomuskouluni kohokohta. Kokonainen vaatekappale.

Ensimmäisestä slipoverintekeleestä tuli liian pieni, koska minulla ei ollut ohjetta eikä sopivan kokoista mallia lähettyvillä. Pääntie oli aivan liian kapea ja pituuttakin puuttui. Mutta tästä toisesta versiosta tuli juuri sopiva. Ja tähän sain tehtyä jo hieman monimutkaisemman palmikon. Virkkailin slipoverin kaveriksi myös päällystetyn hengarin, johon sain laitettua taas mukavasti villalangan jämiä.

Ensilumi

Jo aamusta asti taivas näytti synkältä. Kuin keräten kaiken kylmyyden ympärilleen, lupaillen sateita. Ja iltapäivällä yllätti kuuro, joka nakkeli maahan märkiä lumirättejä. Hetihän ne sulivat, mutta kyllä sitä voi jo ensilumeksi kutsua. Jippiaijei... kohta tulee talvi!

Pohjoinen tuuli on vaikuttanut mielialaankin. Ja ei suinkaan ahdistavasti, vaan siten, että kaivelin jo esille viime vuosien joululehdet. Niitä on nyt pitänyt pläräillä viikolopun ajan ja etsiä lehdistä inspiroivia juttuja. Tuntuu, että pikkuhiljaa on sallittua aloittaa tunnelmointi sekä suunnittelu. Eihän tässä ole kuin pari kuukautta jouluun. Myös kynttiläkausi on alkanut.

Olen kovasti yrittänyt houkutella esiin kauan kadoksissa ollut ompeluintoa. Järjestelin ompelutilan uudelleen ja koetan keksiä sinne mukavia pikkujuttuja. Jos vaikka aloittaisi nappien järjestelystä. Leikkasin myös Memento in Midnight -kankaan mekoksi, joten siitä ompelukset on ainakin aloitettava. Myös neulontakoulu jatkuu.

Memento in Midnight

Uusin ihastukseni on tummansininen väri. Se on hiipinyt pikkuhiljaa elämääni aloittaen kangashankinnoista, langoista ja viimeisin on villakangastakki. Pitkän aikaa sininen oli pannassa, koska jossain vaiheessa siihen tuli yliannostus. Taisi olla farkkuaikaa, kun kaikki Iittalan astiatkin piti hommata koboltinsinisenä. Nyt kuitenkin innostuin tilaamaan Etsystä Amy Butlerin kangasta nimeltään Memento in Midnight. En vain vielä tiedä mitä tästä folkkis-henkisestä kankaasta syntyy… koristetyynyjä vaiko mekko. Mutta pidän kovin sen sävyistä.

Löysin pienen tihulaisen teekupiltani. Karhealla kielellään se lipitti jäähtynyttä Kissan päivät -teetä. Sama tyyppi kulkee myös nimellä Inkerin siivousapu.

Menin metsään... ja suolle

Kerroinkin herkutelleeni karpaloilla. Oikein kirpakoilla, mutta terveysvaikutukset tietäen niitä pystyy syömään muutamia ihan sellaisenaan. Eilen lähdin itse suolle. Siinä niitä köllötteli vieri vieressä sammalpedillä. Isoja karpaloita, jotka olivat kypsyneet tummanpunaisiksi. Ja niitä näytti riittävän silmänkantamattomiin. Näin syksyllä ei edes ötökät haittaa, sillä sen verran minussa asuu cityihmistä, etten viihdy hirvikärpästen vaikutuspiirissä. Vesi litisi kumppareiden alla ja välillä meinasi ihan upottaakin. Mutta helppohan tuollaista isoa marjaa on poimia. Hetkessä on kupponen, jos toinenkin, täynnä.

Näistä marjoista syntyy ainakin kiisseliä sekä herkullista vispipuuroa. Ja toivotaan, että talven tauditkin osaavat pysyä loitolla.