Sivut

16.4.2011

Päivän kulkua...




Tänään tuntui, ettei työpäivä lopu koskaan. Ikkunan takana paistoi upea kevätpäivä ja minä vain tuijotin kellon viisareita. Minuutti minuutilta päivä kuitenkin mateli eteenpäin. Olisin ehtinyt vaikka vähän virkkaamaan, mutta unohdin kaikki käsityötekeleet kotiin. Huomenna taidan siirtyä jo pyörän selkään, niin ainakin työmatkoista saan hyötyliikuntaa.

Laitoin eilen yrttejä kasvamaan. Tänään ensimmäiset basilikat olivat nostaneet jo päätään... pussin sisässä hyllyn päällä. Kissa oli ehtinyt päivän aikana käpälöimään alkavia ohrakasvustoja. Pienet töppöset olivat koetelleet orastavia versoja ja levitelleet multaa ympäriinsä. Kummakos, sillä kissanruoho-pussista kylvin nämä siemenet. Yllättävän hyvin muut kukantaimet ovat saaneet kasvaa rauhassa.

Huomenna on palmusunnuntai. Odotellaan taas pieniä noitia vierailulle virpomisvitsojen kanssa.

4 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Kaunis kuva kissasta.

Huh, minä juuri äsken totesin, että tällä alueella asuessaan olisi ollut hyvä (henkisesti) varautua siihen, että palmusunnuntaina ovikello soi koko päivän.

Noh, enpä ole varautunut henkisesti enkä namuilla, joten taidanpa hiippailla vaivihkaa karkuun kotoa...

sirkkis kirjoitti...

Ihania kuvia, joko Inkeri-neito on rauhoittunut? Minä ostin valmiita taimia jos vaikka pääsisin syömään niitä aiemmin.

Anna-Kaisa kirjoitti...

Taas niin kauniita kuvia ja tuo Marimekon kuppi. Itse käyn moisia hipelöimässä kaupassa, mutta kotona on kaapit jo kuppeja täynnä. :) Teekannusta kuitenkin haaveilen ihan tosissani.

Olen taas selaillut blogiasi ees sun taas. Ihania kuvia ja niin inspiroivia juttuja. Koko ajan tekee mieli kaivaa ompelukone esiin ja opetella ompelemaan. Kunpa olisi aikaa. Etenkin se mekon kaava kadehdituttaa. :)

Ninuska kirjoitti...

Ilona: Ei meillä käynytkään yhtään noitaa... ainakaan silloin kun olin kotona. Joten saan syödä kaikki munat itse.

Sirkkis: Minun basilika on lähtenyt vauhdilla kasvuun, joten toivottavasti ei tarvitse odotella kauaa, että pääsen syömään omasta purkista.

Inkeri on kyllä semmoinen touhutassu, että kaikessa pitää olla mukana. Ja vauhti ei ole ainakaan vielä vähentynyt... mutta toisaalta, pentuhan se vielä on. Nyt onneksi kaiken energian pääsee purkamaan pihalle, jonne se koko ajan haluaa. Valjaat vaan päälle ja juoksunaruun, niin pysyy omien rajojen puolella :)

Anna-Kaisa: Kiitos! Mukava kuulla, että blogini on sinulle inspiksen lähde. Mutta tiedätkö, tuntuu, ettei itselläkään aika riitä siihen kaikkeen mitä aina haluaisi tehdä. Ja varmasti suurin osa ideoista jää hautumisen asteelle. Mutta tärkeintä on, ettei ota siitä stressiä, eikös :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...