Syyskuun viimeinen päivä oli lämmin. Oikein hyvä päivä pestä ikkunoita, siivota, järjestellä tavaroita sekä vähän ulkoillakin. Käsityöläisenä sitä omistaa vinot pinot kankaita, useamman pussillisen lankoja, laatikollisen nauhoja, nyörejä sekä pitsejä ja monta purkillista nappeja. Välillä on tärkeää päästä vähän järjestelemään tavarakaaosta selkeämpään kuosiin ja jopa sortua lajittelemaan kankaat väreittäin. Välillä on hyvä tehdä hieman inventaariota, että mitä laatikoista oikein löytyy ja todeta jälleen kerran, ettei mitään saisi ostaa ennenkuin entiset ovat vähentyneet reilusti. Ja tietenkin tehdä niitä löytöjä omista varastoistaan, kun aina ei muista mitä kaikkea ihanaa omistaa.
Mutta nyt on tavarapaljous taas vähän siistimmässä järjestyksessä ja on mukava tarttua käsitöihin, kun tarvikkeet löytyvät helpommin. Inkerin siivousapu hyytyi innokkaan aloituksen jälkeen, mutta virkistyi taas nukuttuaan pienet päiväunet.
9 kommenttia:
Voi miten neiti I on kasvanut!
Kauniita käsitöitä olet tehnyt ja aloittanut :) Mukava nähdä Inkeriäkin pitkästä aikaa. On se vaan niin hellyttävän suloinen.
-elli-
oi...
kun tuolla sun kameralla saa niin herkkupoimintoja, ihana katsella sun kuvia!
Aurinkoista lokakuun alkua!
AnneB: Kyllähän se Nti I alkaa olla täyskasvuinen, mutta silti minusta todella pieni ja vähän rimpulakin... nyt onneksi on taas ollut parempi ruokahalu. Ja välillä joissakin valokuvissa näyttää ihan kissanpennulta :)
Elli: Mukava kuulla, että Inkerin kuvista on iloa. Täällähän se menee ja touhuaa jatkuvasti mukana.
Karkeloitsija: Ihanaa lokakuuta sinnekin suuntaan!! Harmittaa välillä, kun ei aina ehdi tarpeeksi käyttää kameraa, mutta suuri on aina ilo, kun näkee miten hyviä kuvia sillä saa :)
Voi ihanuus, tuo uinuva kissu!
Kuviokeiju: Uinuva karvakasa on meidän Inkeri :)
Järjestely ja omien kätköjen päivittäminen on ihanaa! Kauniit kuvat :)
Lohduttavaa nähdä Inkerisi kuva, ihailimme sitä äsken koko surun murtaman perheen kanssa. Aivan samannäköinen rakas Siirimme 4v. löytyi kuolleena kolme päivää sitten kuolleena talomme edestä tienposkesta. Hän näytti vain nukkuvan tuossa samassa asennossa. Siiri oli hoikka tyttö aina noin 3 vuotiaaksi saakka ja sitten alkoi saada vähän pehmeyttä ympärilleen. Pakko lähettää tämä viesti, vaikka se on surusävyinen.
Anonyymi: Otan osaa suruunne. Tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki, joka on ollut osa jokapäiväistä elämää. Voimia ja jaksamista teille kaikille!
Lähetä kommentti