Tänä aamuna lämpömittari oli yli 20 astetta pakkasen puolella. Kissakin tyytyi tarkkailemaan ikkunan takaa huurteen ja kuuran valtaamaa maisemaa. Mutta eihän siellä mikään tai kukaan liikkunut. Hyvillä mielin käperryin itsekin neuleeni kanssa sohvan nurkkaan. Vaikka keskeneräinen varmaan siitäkin tulee, kuten monesta muusta.
Kulunut viikko on ollut kummallinen. Totuttelua toisenlaiseen. Mutta päivä ja hetki kerrallaan, tuumasin.















