Keltainen

Talven flunssa-aalto sai minutkin viimein näppeihinsä ja makaan nyt ääni kadoksissa peiton alla. Lähdin töistä kesken päivän ja huominenkin menee vielä huiliessa. Vieressä höyryää kuuma mehu ja takassa räiskyy lämmittävä tuli.

Viime päivinä pilvien takaa on välkkynyt kultaista valoa. Ihana ihana aurinko täyttää silmät, kasvot ja mielen. Ja saa tietenkin kaipaamaan keltaista ympärilleen.

♥ ♥ ♥

Hyvää Ystävänpäivää!

Koukutuksia

Virkkuukoukku teki monta kieppua langan ympärille, monen tunnin ajan, ennenkuin tämä kaulaliina valmistui. Ja nyt olen lopputulokseen tyytyväinen ja oikein ylpeä itsestäni. Viimein jotain valmistakin eikä aina keskeneräisyyttä. Kaulaliinan lähtötilanne on täällä... se oli pari vuotta sitten ensin tyynynalku, joka muutti matkalla muotoaan ja väriäkin. Inspiroiduin väreistä ja kaikista langanjämistä, joita tahtoo kaappeihin kertyä. Syntyi hieman versioituja mummonneliöitä, joita yhdistelin toisiinsa pitkän pätkän. Reunaan virkkailin vielä suloisen piparkakkureunan. Tämä kaulaliina saa kuitenkin odotella kaapissa vielä hetkisen, sillä luulen, että sen tarkoitus on sulostuttaa aurinkoisina päivinä, kun kevät kurkkii jo nurkalla.

Sinisyys

Silloin, kun tuntuu, että omat ajatukset vain ahdistavat ja tarvitsee happea, on syytä lähteä liikkeelle ja luontoon. Helmikuussa talvi näyttää parhaat puolensa pakkasista huolimatta. Talvisten puiden majesteetillisuus on hämmentävää, väripaletin sinisyys hurmaavaa ja luonnon kauneus lumoavaa. Hankien keskellä voi vain seistä hengityksen huurustuessa ja  kokea oman pienuutensa. Silloin luonnon läsnäolosta vaikuttuneena voi saada ajatuksia oikeisiin mittasuhteisiin... ja todeta, että ehkä ne asiat vain menevät niinkuin ne on tarkoitettu.