Vielä sinistä

Ollaan ihan syksyn kynnyksellä, vaikka kuvissa onkin kesäistä sinistä. Eilen nimittäin tuntui vielä ihan kesältä... oli sininen taivas ja aurinko. Näin neitoperhosen kuoriutumassa kotelostaan, mutten usko sen eliniän olleen kovin pitkä. Tänään tuuli oli jo kääntynyt kylmäksi, joten tuntui että tuli liian kylmä aivan liian ripeästi. Käsissä oli kynsikkäät ja kaulassa villahuivi, kun etsin metsästä herkkutatteja.

Olen tällä viikolla ommellut, ihan urakalla. Pienentänyt ja tuunannut vaatteita sekä korjaillut kasseja. Lisäksi löysin mummolan vintiltä keinutuoli-vanhuksen. Todella kauniin mallisen, joka mielestäni muistuttaa muotoilultaan hieman Tapiovaaran Mademoisellea. Maalasin sen kiiltävän valkoiseksi ja nyt siinä on mukavaa kiikuskella. Mutta tietenkin kissaneiti valtasi keinun heti omakseen. Kynttilöitäkin olen polttanut niin paljon, että lyhdyissä on jo toinen pöytäkynttilä-satsi menossa.

Nappikauppa

Olen pikkuhiljaa innostunut taas tekemään Ninuska-tuotteita, joiden perään moni on kysellytkin. Olen kaivellut käsityövarastostani esiin monia aarteita, kuten käsinpainettuja kankaita, jotka ovat jääneet sinne odottelemaan oikeanlaista inspiraatiota. Ja nyt sitä taas löytyy. Mikäs sen mukavampaa pimentyvinä iltoina, kuin ottaa esille näperrykset ja piperrykset. Työn alla tällä hetkellä on Tea time-keittiöpyyhkeitä eri väreissä sekä käsinpainettuja pussukoita. Näin alkuun on tarkoitus hyödyntää vanhaa varastoa, mutta varmasti jotain uuttakin on luvassa.

Näin alkuun tein myös pienen erän päällystettyjä nappeja. Ensimmäiseksi syntyivät suloiset Siili-korvikset syysväreissä. Napin halkaisija on 16 mm ja korvisten hinta on 8€ sisältäen postituksen. Lisäksi päällystin japanilaisilla pellavakankailla nappeja, joita on saatavana joko magneetilla tai pinssineulalla. Näiden maatuska- omenapuu- ja muurahaisnappien halkaisija on 28mm. Pellavanapin hinta on 4€/kpl sisältäen postituksen. Mikäli ihastuit, laita minulle sähköpostia ja kerro minkä ihanuuden haluat omaksesi.

Vitamiineja

Okraa

Luonto on muuttumassa selkeästi okran sävyiseksi. Semmoiseksi syksyiseksi, vaikka tuntuu, että näen sen tänään harmaana. Tuuli kuljettelee jo irtolehtiä jalkakäytäville ja poluille, ikään kuin muistutukseksi, että kesä alkaa olla ohi. Itselläkin suunnat ovat taas tuuliajoilla... tuntuu, että vähän kaikessa. Koetan kuitenkin hokea itselleni, että kyllä asiat järjestyy. Tänään on vaan päivä, etten usko siihen itsekään.

Sääkin on tänään aika kalsea. Olen linnoittautunut kissan kanssa kotiin, sillä parvekkeellakin käynti saa viluisen palelemaan. Joskus on hyvä pitää ihan kotipäiviä, eikä aina mennä ja touhuta. Olla vaan ja tehdä kaikkea mukavaa. Kissakin nukkuu peitollaan, että jalat vain sätkyvät unen voimasta. Hiiristäkö unelmoi? Itse ajattelin tehdä vähän lämpimiä voileipiä... josko tuleva vieraskin niistä tykkäisi.

Syyskassi

Hieman kuulumisia käsityörintamaltakin. Syyssävyihin sopiva pikkukassi syntyi Marimekon Muija-kankaasta. Leikkasin kassin osat jo viime syksynä, kun tein samaisesta kankaasta itselleni mekon. Jostain syystä kassintekele unohtui käsityötarvikkeiden joukkoon ja siitä oli tulla ikuisuusprojekti. Löysin kuitenkin kassin osat muuton yhteydessä ja päätin tehdä sen viimein valmiiksi.

Kassin malli on Tanya Whelanin Ava, joka kääntökassi. Olen tehnyt näitä kasseja aiemmin kaksi kappaletta eri kankaista. Mallin hihnat ovat vaan yllättävän työläät, sillä sisä- ja ulkopuolen tikkaus pitää osua kohdilleen yhdellä ompeleella. Tein tällä kertaa kassin sisäosan päinvastaisella värityksellä, niin voin valita joko tummempaa violettia tai pirteämpää pinkkiä mielialan sekä muun asun mukaan.

Hyttysten tanssi

Katson saunan kuistilta, kun hyttyset esittävät tanssiaan ilta-auringon valossa. Vanha kansa sanoo, että se on poudaksi. Ja hyviä säitä nyt loman alkuun on riittänytkin. Paras mustikkapaikka löytyi ihan läheltä, nimittäin siitä saunan takaa... metsätien laidalta. Sieltä sain kerättyä marjat mustikka-ruispuuroon, muffinsseihin ja pakkaseenkin. Ilokseni ja onnekseni on taas vieraita tulossa, niin olen saanut leipoa sydämenkyllyydestä.

Inkerilläkin kävi vieras. Naapurin Oskari nimittäin. Hassua, kun sattui kaverilla olemaan samanlainen väritys, mutta hieman eri kuvioin. No, ei siitä ihan sydänystävyyttä syntynyt, sillä oma reviiri oli puollustettavana, mutta oikein kovasti olisi Oskari halunnut tehdä kaveruutta. Sattuivat kuitenkin sopivasti samaan kuvaan.

Sateenkaaren pää

Ukkoskuuron jälkeen värit näyttäytyvät paljon kirkkaampina. Erityisesti väistyvää mustaa taivasta vasten, kun aurinko pilkahtelee jo pilvien raosta. Pääsin myös lähelle sateenkaaren päätä... olisikohan siellä odottanut aarre?

Kääntyi elokuulle

  

Alkoi lempikuukauteni. Elokuu.

Siinä on lupaus syksystä ja yleensä se on tarkoittanut muutosta tai uuden alkua. Nytkin syksy tarkoittaa uutta aikakautta, enkä tiedä onko se edes hyvä asia. Mutta uskon, että asiat järjestyvät... haluan uskoa niin. Tiedossa on ainakin aikaa. Lomaa, kuten haluan sitä nimittää. Mutta täytyy myöntää, että odotan jo sinisiä iltoja, käsitöitä ja kasvivärjättyjä lankakeriä. Ompelujuttuja, sillä tein tänään kangasinventaariota. Ja valokuvausta... haluan löytää uusia tapoja katsella maailmaa linssin läpi. Ja hitsi, se matkakuumekin polttelee.